
Haltioituvaa intomieheyttä, myrrystävää loihdintaa, tietomiehen tekoja
Tervetuloa Sammenluolaan
Mie olen Miika Vanhapiha, perinnekäsityöläinen, vanhojen taitojen ja tietojen opettaja ja väenuskoinen tietäjänoita. Sammenluolassa kirjoitan kotoperäisestä uskomusperinteestämme, karhusta ja ihmisen suhteesta muuhun elävään maailmaan – oman kokemukseni, perinnetiedon ja tutkimuksen äärellä.
Ensimmäistä kertaa luolassa? Kokosin muutaman kirjoituksen poluksi väenuskoon ja omaan ajatteluuni.
Uusimmat kirjoitukset
Selaa kirjoituksia aiheittain →
-

Sananen savolaisuudesta
Maamme itäosissa kehittynyt savolaisuus on velkaa vähän joka suuntaan, mutta samalla jotain tyystin ainutlaatuista. Miten savolaisuus omana heimoidentiteettinään oikein syntyi? Ja missä oloissa? Read more
-

Kalevalamitta on meidän
Kalevalamitta eli nelipolvinen trokee pohjaa vanhaan kahdeksantavuiseen mittaan, joka on yleinen šamaanilaulujen rakenne miltei kaikkialla Pohjois-Euraasiassa. Nelpolvinen trokee on kuitenkin kehittynyt vain ns. itämerensuomalaisten keskuudessa, tuoden myyttejä ja epiikkaa esittävään runolauluumme runsaasti vaihtelua. Read more
-

Etnisiteetti
Ihminen kuuluu mielellään johonkin itseään suurempaan. Tämä tarve on kautta aikain saanut meidät hahmottamaan enemmän tai vähemmän kaltaisemme joksikin yhtenäiseksi joukoksi. Joksikin, mikä on tarjonnut suojaa ja merkityksiä maailman arvaamattomuuden keskellä. Etninen identiteetti on tästä yksi vahva esimerkki. Ongelmallista on, että tätä luonnollista ryhmäviettiämme on menneisyydessä käytetty hyvän ohella myös pahaan. Mikä onkaan etnisyyden merkitys… Read more
-

En usko Kalevalaan
Lönnrotin kirjoittama, lähinnä karjalaisen runoepiikan kokoomateos Kalevala on ongelma. Ideologinen tuotos yhdistelee runonsa täysin keinotekoiseen muotoon, alkuperäinen kieli pahoinpideltynä ja perinteinen, ns. itämerensuomalainen maailmankäsitys vahvasti unohdettuna. Read more
-

Väylän väkeä
Kuten me kaikki, minäkin olen olemassa monen sattumaksi väitettävissä olevan tapahtuman kautta. Yksi näistä on se kun kuulu karhunkaataja Kontta-Pekka vei 1870-luvun puolivälissä eräänä juhannuksena isoisäni isoisän rahakukkaron. Tarinaan liittyy myös ratasjärveläinen suurtietäjä Rovan äijä eli Ratasjärven noita. Read more
-

Väärin uskottu?
Niin sanottujen itämerensuomalaisten kansojen ja heimojen kulttuurit, kielet, murteet, sekä etniset identiteetit ovat aina olleet tavalla ta toisella toisiinsa kytköksissä. Näin muodoin aiheesta ei ole helppoa kirjoittaa kovin lyhyesti ja yksinkertaisesti, saatika loukkaamatta yhtä tai useampaa lukijaa. Yritetään kuitenkin! Read more
ITTESTÄ
Mie oon perinnekäsitöitten ja esimetallikautisen eräelämän tuntija. Minun heimotausta on Meänmaan lohirikkaasa Tornionjokilaaksosa ja Ylä-Savon erämailla. Mie oon yks Karhun kansan perustajäsenistä.
Väenuskosena ja -tapasena parantajana mie yhistän meijän vanahakantasta noitaperinnettä myöhemmin kehittyneesseen tietäjyythee. Ko mie nostan luontoa ja ryhyn ossaajan tekoihin, mie turvau´un sanaväen ohella minun kannukseen ja rahistimmii, myrrystävvään loihtimisseen, haltioituvvaan intomieheyteen, sekä yksinkertaseen kaheksantavuseen noitalauhluun. Son karhun väki minun noitatoimissa ja tietomiehen teoissa aina. Karhunpalavonta on minun elämää.
Mie kartan talonpoikaisaikakauen mielikuvvaa noijista pahantekijöinä. Sen sijjaan mie samastun syrjäseutujen ja pohojosen ikivanahaan ajattelluun, jonka mukhaa noita on pohojanperuille ja tuonilimaseen naakiva parantaja, joka jumalilta, haltijoilta ja muulta luonnonväeltä saamien keinojen avulla auttaa ihimisiä.
Miika
Perinne kannattelee perinteenkantajia
Auta jumala urhoasi,
muista miestä metsissäsi!
Kipuvuoren juuren alle,
kateet kaikki kuljettele!
Pilat paina loitommalle,
asettele alle järven!
Kirot kyyn kitahan kanna,
lujimmaisen leuan taakse!
Luonnotar ihana impi,
emonen erinomainen,
tule täällä tarvitahan
apuasi huuetahan!
Lepyttele lintuasi,
tämänmoista tyttiäsi,
neuvo neittä nuorempaasi,
naista ilman intomieltä!
