
Haltioituvaa intomieheyttä, myrrystävää loihdintaa, tietomiehen tekoja
Tervetuloa Sammenluolaan
Mie olen Miika Vanhapiha, perinnekäsityöläinen, vanhojen taitojen ja tietojen opettaja ja väenuskoinen tietäjänoita. Sammenluolassa kirjoitan kotoperäisestä uskomusperinteestämme, karhusta ja ihmisen suhteesta muuhun elävään maailmaan – oman kokemukseni, perinnetiedon ja tutkimuksen äärellä.
Ensimmäistä kertaa luolassa? Kokosin muutaman kirjoituksen poluksi väenuskoon ja omaan ajatteluuni.
Uusimmat kirjoitukset
Selaa kirjoituksia aiheittain →
-

Itämerensuomalaisuus?
Mitä tarkoitetaan käsitteellä itämerensuomalainen? Mitä käsite rajaa? Onko sana jollain tapaa ongelmallinen? Read more
-

Karsikkopuu
Mikä on vanhassa kansankulttuurissamme vainajiin liittyvä karsikkopuu? Miten karsikot liittyvät kotoperäiseen hautajaisperinteeseemme? Milloin ja miksi karsikkopuita tehtiin? Read more
-

Pitämyspuu
Pitämyspuu on talon ja sitä asuttavan suvun oma yksityinen uhripuu. Puulle käydään vuotuisjuhlien aikaan lyylimässä eli luovuttamassa antimia, ja tämän vastapalveluksena puuta asuttava haltija turvaa kotipiiriä ikävyyksiltä. Read more
-

Tuohikirje 292
Vanhin tunnettu ns. itämerensuomalaista kieltä edustava teksti löytyy 1200-luvun puoliväliin ajoitetusta tuohenpalasta. ”Tuohikirje 292” -nimellä tunnettu löytö on Venäjältä, läheltä Novgorodia. Itse teksti on väkevä loitsu. Read more
-

Kenen kulttuuri?
Pohdintaa kulttuuriominnasta, eli mitä se oikein on? Entä milloin se on paheksuttavaa, ja milloin taas hyväksyttävää kulttuurien välistä lainautumista? Read more
ITTESTÄ
Mie oon perinnekäsitöitten ja esimetallikautisen eräelämän tuntija. Minun heimotausta on Meänmaan lohirikkaasa Tornionjokilaaksosa ja Ylä-Savon erämailla. Mie oon yks Karhun kansan perustajäsenistä.
Väenuskosena ja -tapasena parantajana mie yhistän meijän vanahakantasta noitaperinnettä myöhemmin kehittyneesseen tietäjyythee. Ko mie nostan luontoa ja ryhyn ossaajan tekoihin, mie turvau´un sanaväen ohella minun kannukseen ja rahistimmii, myrrystävvään loihtimisseen, haltioituvvaan intomieheyteen, sekä yksinkertaseen kaheksantavuseen noitalauhluun. Son karhun väki minun noitatoimissa ja tietomiehen teoissa aina. Karhunpalavonta on minun elämää.
Mie kartan talonpoikaisaikakauen mielikuvvaa noijista pahantekijöinä. Sen sijjaan mie samastun syrjäseutujen ja pohojosen ikivanahaan ajattelluun, jonka mukhaa noita on pohojanperuille ja tuonilimaseen naakiva parantaja, joka jumalilta, haltijoilta ja muulta luonnonväeltä saamien keinojen avulla auttaa ihimisiä.
Miika
Perinne kannattelee perinteenkantajia
Auta jumala urhoasi,
muista miestä metsissäsi!
Kipuvuoren juuren alle,
kateet kaikki kuljettele!
Pilat paina loitommalle,
asettele alle järven!
Kirot kyyn kitahan kanna,
lujimmaisen leuan taakse!
Luonnotar ihana impi,
emonen erinomainen,
tule täällä tarvitahan
apuasi huuetahan!
Lepyttele lintuasi,
tämänmoista tyttiäsi,
neuvo neittä nuorempaasi,
naista ilman intomieltä!

