Perinnesanasto

Mitä tarkoitan, kun sanon, että järvellä on oma luontonsa tai että karhua pyydetään? Tämä perinnesanasto kasvoi Tietäjä seremonialistina -kurssini aineistosta. Selitän sanat ensiksi siinä merkityksessä, jossa käytän niitä itse, täällä Sammenluolassa. Rinnalle tuon runonlaulajien sanoja, paikallisia käyttötapoja ja tutkijoiden tulkintoja. Esimerkiksi haittaväki on oma kokoava nimitykseni, kun taas metsännenä kertoo jo nimessään, mistä vaivan katsottiin tulleen.

Päivitetty 20.11.2026. Sanasto täydentyy. Kirjoittajasta ja lähteistä kerron sivun lopussa.

Laulajan suusta virtaa kullanvärinen nauha kohti karhua. Nauha haarautuu juuriksi kuusimetsän ja veden äärellä.

Hakemisto

A · B · E · H · I · J · K · L · M · N · O · P · R · S · T · U · V · Y · Ä · Lähteet

Voit etsiä sanan tai sananosan myös selaimen toiminnolla Etsi sivulta (Ctrl+F tai ⌘F).

A

Aallotar

Aalloissa ilmenevä veden haltija. Runokielessä Aallotar kuuluu veden emännän väkeen.

Katso myös veden väki

Ahti

Kalastajan puhuttelussa Ahti on se, jolta veden antimia pyydetään. Ahti-nimi esiintyy myös sankarirunoissa.

Katso myös veden väki · Ahtola
Lue lisää Väki – voima, joukko ja olemus

Ahtola

Ahdin asuinsija. Kalastajan pyyntöjen osoite.

Katso myös veden väki

Aino

Joukahaisen sisar Kalevalassa. Lönnrot yhdistää Ainon vaiheisiin runon veden neidosta, jonka Väinämöinen saa onkeensa ja menettää takaisin veteen.

Lue lisää SKS, Avoin Kalevala

Ajatar

Myös Ajattara. Metsän naispuolinen haltija, jonka kerrotaan imettävän käärmeitä. Eräissä kertomuksissa hän on Syöjättären sisar, toisissa sama olento.

ajaton aika

Kekrin ja Talvennavan välinen vuoden pimein jakso (noin 1.11.–1.2.), jolloin raskasta työtä vältetään ja tuonpuoleista kunnioitetaan erityisen tarkasti.

Katso myös pyhät viikot · kekri · jakoaika

ajettuma

Iholle nouseva turvotus tai ihottuma. Perinteessä ajettuman alkuperäksi voidaan nimetä esimerkiksi metsän väki.

Katso myös metsän vihat · ajos

ajos

Paise. Kansanomaisessa sairausselityksessä ajos voi olla ihmiseen ajettu haitta.

Katso myös ajettuma · ruskea ja rupinen neito

akka

Vanhemman naisen nimitys ja kunnioittava puhuttelu. Myös naispuolista haltijaa voidaan puhutella akkana, kuten Louhea nimellä Pohjan Akka.

alinen

Alinen ymmärretään usein esivanhempien asuinsuuntana. Puun juuret, kallion onkalo tai veden syvyys voivat avata siihen yhteyden. Yksittäisessä runolaulussa mainittuun Tuonelaan saatetaan silti kulkea myös veden yli.

Katso myös ylinen · pitämyspuu

aljohauki

Kaivoon tai talon vesiin pantu elättihauki, joka pitää veden puhtaana. Sen hengissä pysyminen kertoo veden laadusta.

Katso myös elättikäärme · hauki

alkeisvoimat

Kokoan tämän sanan alle lähinnä maan väen, veden väen, ilman väen ja tulen väen. Saunassa kivi, tuli, vesi ja ilma osallistuvat kaikki löylyn syntyyn.

Katso myös väki · maailma · uroon väki
Lue lisää Väki – voima, joukko ja olemus

alkuaika

Maailmansyntyrunon aika, jolloin tutut asiat vasta saavat muotonsa. Syntyloitsussa alkuajan tapahtuma voidaan palauttaa kuulijan eteen tässä hetkessä.

Katso myös alkumuna · synty · luoja
Lue lisää Maailman synty

alkumeri

Luomiskertomuksen alussa näkyvä vesi. Sukeltajakertomuksessa ensimmäinen maa haetaan sen pohjasta.

Katso myös alkumuna · Saraja
Lue lisää Maailman synty

alkumuna

Maailmansyntyrunossa linnun muna särkyy ja sen osista syntyvät taivaankappaleet. Omassa myyttisynteesissäni Kokko Ilmarinen munii alkumeren pohjasta hauen ja tämän nuoremman veljen eli joutsenen nostamalle maalle.

Katso myös sukeltajamyytti · Ilmatar
Lue lisää Maailman synty

alkusointu

Alliteraatio: sama alkuäänne peräkkäisten sanojen alussa, ”sanojen sitko”.

Katso myös kerto

ampuja

Noita, joka lähettää noidannuolia eli ampuu vahinkoa toisiin. Vanhoissa lähteissä vahingollisen noituuden harjoittajan nimitys.

Katso myös ampumatauti · pistos

ampumatauti

Äkisti iskevän kivun tai karjaeläimen sairastumisen nimitys. Vaivan aiheuttajaksi kerrotaan näkymätön noidannuoli.

Katso myös Jumi

andilas

Karjalaisen häärituaalin morsian, ”poisannettava”, joka on lupautunut siirtymään suvustaan toiseen. Myös antilas.

Katso myös susiminen · itketys

Annikki

Tapion neito, joka voi auttaa pyytäjää riistan saamisessa. Toisessa runoyhteydessä Annikki on Ilmarisen sisar.

Katso myös Pohjolan poika

Antero Vipunen

Väkevien sanojen tietäjä, jonka sisuksista Väinämöinen käy hakemassa veneenteosta puuttuvat sanat. Tulkinnassani matka Vipusen vatsaan kuvaa myös tiedon hakemista esivanhempien luota.

Katso myös luotteet · alinen

anti

Lahja tai osuus, joka annetaan toiselle. Pitämyspuulle vietävä anti on lyyli. Myös metsän tai veden ihmiselle antama saalis on anti.

antimet

Annettava tai saatava hyvä. Metsän antimia ovat esimerkiksi riista ja marjat. Vainajan mukaan hautaan annettavia esineitä ja ruokaa kutsutaan hauta-antimiksi.

Katso myös vuoluhopea

apuhenki

Noidan tai tietäjän apuna toimiva henki. Apuhenki voi näyttäytyä mm. eläimen hahmossa tai se voi olla jokin esivanhempi.

Katso myös kaarne · puoltaja

arpa

Väline, jonka asentoa, sijaintia tai liikettä arpoja tulkitsee. Arvalla etsitään vastausta johonkin kysymykseen, esim. siihen, mistä jokin sairaus on peräisin. Kannuksen kalvolla liikkuvaa esinettä kutsutaan myös arvaksi.

Katso myös arpoja · kannus

arpoja

Henkilö, joka etsii tietoa arvan avulla. Arvan liike tai asento antaa merkin, jonka arpoja tulkitsee. Arpominen voi tapahtua esim. seulan eli sihdin sekä käsissä roikkuvan sudin tai saksien avulla. Varsinkin saamelaisten keskuudessa on arvottu noitarumpua lyömällä, niin että kannuksen kalvolla oleva arpa liikkuu.

Katso myös arpa · ennustaja · tietäjä · kannus

arpominen

Tulevan ja salatun selvittäminen arvan, seulan tai kannuksen avulla.

Katso myös arpoja · povaaminen · tinanvalu

aurinko

Päivä, valon ja lämmön antaja. Munamyytissä aurinko syntyy alkumunan keltuaisesta.

Katso myös pesäpäivät

autereinen

Utuinen, autereen kaltainen. Löylyä puhutellaan autereiseksi sen höyryävän olemuksen vuoksi.

Katso myös ilman väki

Takaisin hakemistoon

B

borduna

Jatkuvasti soiva pohjasävel, esimerkiksi jouhikon vapaasti soiva keskikieli.

Takaisin hakemistoon

E

Ehtootähti

Venus iltataivaalla. Aamulla näkyessään sama planeetta on Kointähti.

eläin

Väenuskossani eläimellä on oma luontonsa ja oma väkensä. Pyytäjän suhde eläimeen ulottuu myös sen lajin emuuhun.

Katso myös henkilöys · Käärämöinen · Ulappala · Äimätär
Lue lisää Väki – voima, joukko ja olemus

elämän väki

Löyly, kaikkiin neljään alkeisvoimaan liittyvä elinvoima.

Katso myös jalostevoimat

elättikäärme

Talossa ruokittu käärme, jonka uskottiin suojaavan taloa pahalta. Kekrinä se kestittiin erikseen.

Katso myös aljohauki · käärmeen vihat

elävä

Olento, jossa on löyly eli ruumissielu. Väenuskossani elävällä on myös oma itse ja luonto.

Katso myös ihminen

elävä vesi

Virtaavasta purosta vastavirtaan otettu vesi, jota käytetään puhdistavassa saunassa ja parannuksessa.

Katso myös vesi · puhdistus

emo

Synnyttäjä, äiti. Syntyrunossa emoksi voidaan nimetä myös aineen tai ilmiön synnyttäjä. Eläinlajin kantaemoa kutsun emuuksi.

emuu

Eläinlajin kantaemo. Kun pyytäjä puhuttelee emuuta, hän kääntyy sen puoleen, jonka vallassa lajin menestyminen ja saaliin saaminen ovat.

Katso myös karhu · haltija · pyytäminen · emo · Hillervo · Mammotar · Käreitär · Kytöläinen · Käres · Nokeainen · Tuometar · Kasaritar · Juonetar · Äimätär · Tyytikki · Katajatar · Pihlajatar
Lue lisää Karhunpalvonta

ennustaja

Ihminen, joka ottaa selvää tulevasta tai salassa olevasta. Arpoja etsii tietoa arvan avulla.

Katso myös näkijä

ensimmäinen neito

Ihmisen synnyn myytin neito, joka nousee maailmanpuun tyven ruohosta ja liittoutuu taivaskarhun kanssa.

Katso myös nainen ja karhu

erä

Saalis tai nautinta-alue, jolla ihmisellä on oikeus pyytää ja kerätä.

Katso myös erämaa · rintamaat

erämaa

Asutuksen ulkopuolinen alue, jolla käydään pyytämässä tai keräämässä. Koska erä tarkoittaa myös nautinta-aluetta, erämaa on jonkun käyttämää ja tuntemaa seutua. Pyytäjän kannalta metsässä on lisäksi omat asukkaansa ja isäntäväkensä, joiden kanssa siellä asioidaan ja joilta pyydetään.

Katso myös erä · rintamaat
Lue lisää Metsä on totta

esivanhempi

Aiemman sukupolven ihminen tai myyttinen olento, josta suvun katsotaan polveutuvan.

etelä

Tulkinnassani etelä on paikka etäällä. Se on lämmön ja palaavien muuttolintujen ilmansuunta. Siihen liittyy myös Lintukoto.

etnomedisiina

Tutkimussuunta, joka tarkastelee sairautta ja parantamista kulttuurisina ja kokemuksellisina ilmiöinä.

Katso myös kansanparannus

Takaisin hakemistoon

H

haitta

Ihmistä, eläintä tai paikkaa kohdannut vahinko tai este. Haitta on se, mikä kohdetta vaivaa. Haittaväki on nimitykseni väelle, jonka vaikutuksesta haitta syntyy.

Lue lisää Väki – voima, joukko ja olemus

haittaväki

Käytän tätä kokoavana nimenä väelle, jonka vaikutus käy jollekulle vahingolliseksi. Puhtaassa perinneyhteydessä kannattaa yleensä käyttää tarkempaa nimitystä, esimerkiksi vihat tai nenä.

Katso myös haitta · pilaus

haltija

Kun puhun olennon omasta haltijasta, tarkoitan sitä sielullista puolta, joka kantaa sen ominaislaatua, onnea eli lykkyä ja tenhoa. Samaa puolta kutsun luonnoksi. Järven haltijasta puhuttaessa sana voi puolestaan tarkoittaa järveä hallitsevaa ja varjelevaa olentoa, jonka puoleen kalastaja kääntyy.

Katso myös itse · paikkahaltija
Lue lisää Haltija ja olennon oma luonto

haltijokas

Ihminen, jolla on vahva haltija eli luonto. Tietäjä tai parantaja, joka pystyy nostattamaan haltijansa toimituksen voimaksi.

Katso myös luonnokas · luonnon nostatus

haltioituminen

Haltioitumisessa oma luonto nousee ja toimituksen sanat, ääni ja teot alkavat kannatella tekijää. Myös joukko voi haltioitua yhdessä. Luonnon nostatus nimeää teon, jolla tähän pyritään.

Katso myös loveen lankeaminen
Lue lisää Haltija ja olennon oma luonto

hauki

Maailmansyntytulkinnassani hauki on alkujumala Väinämöisen hahmo. Haukena hän muotoilee alkumeren pohjaa ja nostaa maata vedenpinnan ylle. Myös runossa SKVR I₁ 12 Väinämöinen ui haukena. Kanteleen syntyrunossa hän tekee soittimen hauen leukaluusta. Hauki voi myös kuljettaa aliseen.

Katso myös veden väki · veenkoira
Lue lisää Maailman synty

hauta-antimet

Vainajan mukaan hautaan asetetut esineet tai ruoka. Väenuskoisessa saatossa antimen valinta voi kertoa siitä, mitä juuri tämän ihmisen ajatellaan matkallaan tarvitsevan.

Katso myös hautajaiset
Lue lisää Väenuskoinen kuolema

hautajaiset

Väentapaisissa hautajaisissa elävät saattavat vainajan tuonilmaisiin. Pesu, pukeminen, antimet ja saattosanat tekevät siirtymän eri vaiheita näkyviksi.

Katso myös itkuvirsi · karsikko · kuolema
Lue lisää Väenuskoinen kuolema

hautausmaa

Vainajien hautapaikka. Samassa merkityksessä käytetään muun muassa nimityksiä kalmisto, kalmola, kirkkomaa, kirkkotarha, luutarha, hiisi ja vainajala. Hiisi voi tarkoittaa muutakin pyhää paikkaa, vainajala myös kuolleiden asuinsijaa.

heikko löyly

Tila, jossa elävän ruumiin lämpö ja voima hiipuvat. Se johtaa heikkouteen ja sairauksiin. Jos löyly karkaa kokonaan, ruumis kuolee ja muuttuu kalmoksi.

Katso myös vahvistus

heittäytyminen

Arkisen kontrollin, itsekritiikin ja häpeän ohittaminen laulussa ja toimituksessa.

Katso myös haltioituminen · luonnon nostatus

Hela

Kevätkesän juhlan nimi. Hela, toukojuhla ja ukonvakka tarkoittavat kaikki samaa juhlaa.

Katso myös ukonvakka

helavalkea

Ukonvakkojen kitkalla tai iskien sytytetty pyhä tuli. Myös vakkavalkea, toukovalkea ja Ukonkokko.

Katso myös Hela · kokko

helistin

Rytmiä ja äänitaustaa luova merkkisoitin. Muita ovat rahistin, kalistin ja rapapalli.

Katso myös pärrä

henki

Henki ilmenee hengityksessä. Siitä puhuu myös ilmaus ”heittää henkensä”. Hengellä tarkoitan myös olennon sisäistä olemusta, sen luontoa eli haltijaa.

Katso myös löyly · henkimaailma · suojelushaltija
Lue lisää Sieluista, väestä ja parantamisesta

henkilö

Olento, jolla on henki ja jonka kanssa voi olla suhteessa. Väenuskossani myös karhu voi olla henkilö.

Katso myös henkilöys

henkilöys

Kun metsää tervehditään tai karhulle puhutaan sukulaisena, ne kohdataan toisina osapuolina. Tässä merkityksessä käytän henkilöyttä myös muista kuin ihmisistä.

Katso myös eläin · henkilö
Lue lisää Metsä on totta

henkimaailma

Henkien ja haltijoiden elämänpiiri. Väenuskossani se ulottuu myös tämänilmaiseen. Paikkahaltijan voi kohdata sen omalla paikalla.

Katso myös painajainen

hieroja

Parantaja, joka hoitaa lihaksia ja jäseniä käsin hieromalla, usein saunan yhteydessä.

Katso myös niksauttaja · kylvettäjä

Hiiden hirvi

Runojen vaikeasti tavoitettava hirvi, jota pyytäjä hiihtää takaa. Omassa tulkinnassani se on myös ylisen hirvi. Näen Kassiopeian W:n sen sarvina.

Katso myös hirvensarvet
Lue lisää SKS, Avoin Kalevala

hiisi

Pyhä paikka, esimerkiksi kalmisto, lehto tai kallio. Kertomuksissa hiisi voi tarkoittaa myös tiettyä uskomusolentoa tai paikassa vaikuttavaa väkeä.

Katso myös kalma · paikkahaltija · lyyli · pyhä lehto
Lue lisää Käytös pyhillä paikoilla

Hillervo

Saukon emuu eli lajin kantaemo.

Katso myös Juoletar

himmeli

Oljista sidottu, kattoon ripustettava koriste. Sadonkorjuun ja joulun perinteessä himmeliin liittyy toive seuraavan vuoden hyvästä sadosta.

Katso myös kekri

hirvensarvet

Tähtitaivaalla Kassiopeian W:n muotoinen kuvio. Omassa tulkinnassani se muodostaa Hiiden hirven sarvet.

Katso myös hirvi

hirvi

Pyyntirunoissa hirven emuuta Juonetarta pyydetään ohjaamaan hirvi pyytäjän tielle. Taivaalla näen Hiiden hirven sarvet Kassiopeian W:ssä.

Katso myös hirvensarvet

Hongotar, Hongatar

Karhun emuu. Nimestä esiintyy myös muoto Hongatar. Karhun synnyn runoissa karhun emoina mainitaan myös puiden emuita, kuten Tuometar, Katajatar ja Pihlajatar. Martti Haavion tulkinnan mukaan nämä ja eräät muut nimet, kuten Petäjätär, Ryöhkötär, Varvutar ja Tapiotar, olisivat Hongattaren eri nimiä.

Katso myös Tuometar · Katajatar · Pihlajatar
Lue lisää Karhunpalvonta

Horagalles

Saamelaisten ukkosenjumala, itäsaamelaisittain Tiermes.

Katso myös Ukko · Rijkuo-Maja

hovi

Sulhasen seurue eli hääväki, joka lähtee noutamaan morsianta.

Katso myös puhemies · patvaska

huhhel’akka

Huhhel’nikan naispuolinen vastine, kekrinä kiertävä naamioitu akka.

huhhel’nikka

Vienankarjalaisissa kylissä vielä 1960-luvulla kekrinä pihoilla kiertänyt naamioitunut hahmo.

Katso myös huhhel’akka · kekritär

huhmarellakäynti

Karjalainen häätapa, jossa nuoren vaimon työkykyä koetellaan huhmaren äärellä.

huojunta

Solmulla kiinnitetyn kielen sointiin syntyvä värähtelyero, joka tuo kanteleen ääneen elävyyttä.

Höyheneukko

Metsän riistalintujen emuu. Hänen puoleensa pyytäjä voi kääntyä lintusaalista toivoessaan.

Katso myös Tapiotar

Takaisin hakemistoon

I

ihettömyys

Tila, jossa yhteys omaan itseen eli persoonasieluun katoaa.

Katso myös sielunpalautus · luonnottomuus · säikäys

ihminen

Ihmisellä on ruumis ja löyly, jota kutsun ruumissieluksi. Itse kantaa hänen persoonaansa ja luonto hänen ominaislaatuaan.

Katso myös sielu · elävä
Lue lisää Sieluista, väestä ja parantamisesta

ihtiriekko

Kertomuksissa rauhaa vailla oleva lapsivainaja. Sen itku voi ilmaista paikan, johon salaa surmattu lapsi on kätketty.

Katso myös vainaja

Iku-Turso

Alkuveden olento. Maailmansyntytulkinnassani Iku-Turso on Väinämöisen ja tämän veljien isä. Muussa runoperinteessä hän esiintyy myös merestä nousevana uhkaajana.

Lue lisää Maailman synty

ilma

Maan yllä oleva tuulten ja sään piiri. Maailmansyntytulkinnassani sitä hallitsee kotkanhahmoinen Ilmarinen.

Katso myös ilman väki
Lue lisää Maailman synty

ilman vihat

Ilman väen aiheuttamiksi katsotut vaivat. Niihin luetaan esimerkiksi tuulessa saatu korvasärky.

Katso myös vihat

ilman väki

Ilman oma voima. Se ilmenee tuulessa ja elävien hengityksessä. Ukonilmalla ilman väki ja tulen väki vaikuttavat yhdessä.

Katso myös alkeisvoimat · löyly
Lue lisää Väki – voima, joukko ja olemus

Ilmarinen

Maailmansyntytulkinnassani Kokko Ilmarinen on kotkanhahmoinen ilman haltija. Hän iskee ensimmäisen tulen ja munii alkumunan. Myös nimellä Ukko Ilmarinen tunnettu alkujumala on ilmojen valtias, jolta pyydetään apua tulen vahingoittaessa. Seppänä Ilmarinen takoo sammon ja taivaankannen.

Katso myös kirjokansi · synty
Lue lisää Maailman synty

Ilmatar

Ilman impi. Kalevalassa hän laskeutuu mereen, tulee raskaaksi tuulesta ja synnyttää Väinämöisen. Lintu munii hänen polvelleen.

Katso myös alkumuna
Lue lisää Kalevala, ensimmäinen runo

Imatrankoski

Loitsuissa Imatran pyörre on paikka, jonne kivut ja vaivat käsketään. Ilmaus ”Imatran imantehesen” viittaa veden pyörteeseen, kurimukseen.

Katso myös Kipukoski · Pankakoski

intomies

Tietäjän nimitys, joka kiinnittää huomion siihen, millaiseen tilaan tekijä toimituksessa käy. Into voi kuulua äänessä ja näkyä liikkeissä.

Katso myös haltioituminen · luonnon nostatus

Iro-neito

Karjalaisten runojen emo. Omassa maailmansyntytulkinnassani rinnastan hänet Mannuttareen, Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen äitiin.

Lue lisää Maailman synty

irtautuminen

Siirtymäriitin ensimmäinen vaihe, jossa siteet entiseen katkaistaan.

iso tammi

Maailmansyntyrunojen puu, joka kasvaa niin suureksi, että se peittää päivän ja kuun. Vasta kaatajan työ päästää valon jälleen kulkemaan.

Katso myös maailmanpuu · alkuaika · Rutimoraita · maailmanpuun kaato · pieni musta mies
Lue lisää Maailman synty

itketys

Morsiamen itkuvirsien esittäminen. Jos morsian ei itkenyt häissään, hänen uskottiin itkevän koko avioliittonsa.

Katso myös itkijä · kengitysilta

itkijä

Itkuvirren esittäjä.

itkuvirsi

Itku eli itkuvirsi on äänellä itkien esitettyä runollista puhetta. Karjalaisessa hääperinteessä itkijä voi sanoittaa morsiamen eroa kotiväestä, hautajaisissa taas puhutella vainajaa.

Katso myös patvaska · runolaulu · virsi

itse

Käytän sanaa varjo- eli persoonasielusta. Itse kantaa eletyn elämän myötä muotoutuvaa minuutta. Ihettömyys nimeää tilan, jossa yhteys itseen on kadonnut.

Katso myös luonto · löyly · sielu
Lue lisää Haltija ja olennon oma luonto

itä

Paikka, missä päivä eli aurinko itää. Itä on auringonnousun ja uuden alun ilmansuunta.

Katso myös kaakko · Kointähti

Takaisin hakemistoon

J

jakoaika

Kekrin tienoille sijoittuva vanhan ja uuden vuoden väliaika. Perinteisessä ajanlaskussa se tasaa kuuvuoden ja aurinkovuoden eroa.

Lue lisää Jakoaika

jalostevoimat

Alkeisvoimista koostuvat väet, kuten lemmen väki, elämän väki ja kuoleman väki. Myös jalosteväet.

Katso myös väki

joiku

Saamelainen laulun perinne, jota pohjoissaamessa kutsutaan vanhastaan myös nimellä luohti. Sana palautuu suomalais-saamelaiseen kantamuotoon *looteh, joka on hyvin lähellä suomen sanaa luote. Joiku ei ole pelkkää laulamista, vaan kohteen, kuten ihmisen, eläimen tai paikan, olemuksen tavoittamista ja muistamista äänen avulla. Äänenkäytön yhteys rituaaliseen vaikuttamiseen tuo joiun lähelle itämerensuomalaista loitsurunoutta.

Katso myös luotteet · runolaulu · laulu

jorvakontti

Karhun penisluun kiertonimi. Sompion karhunpyytäjien perinteessä jorvakonttia kannetaan mukana taikakaluna.

jouhikko

Jousella soitettava kielisoitin. Perinteisen jouhikon soivat kielet ovat hevosen häntäjouhista punotut.

Katso myös kantele
Lue lisää Rauno Nieminen, Jouhikko

Joukahainen

Kilpalaulannassa Väinämöisen haastaja. Omassa maailmansyntytulkinnassani liitän Joukahaisen myös joutseneen, joka on nuorin kolmesta Mannuttaren synnyttämästä alkujumalasta.

Katso myös synty · sukeltajamyytti · Aino
Lue lisää Maailman synty

joulu

Germaanisesta yulesta lainattu nimi keskitalven juhlalle. Jouluun on kerrostunut kekrin tapoja, kuten vainajien muistaminen, saunominen ja runsas syöminen.

Katso myös Tuomaanpäivä · jouluaatto · joulupäivä · Tapaninpäivä · loppiainen · Nuutinpäivä · nuuttipukki

jouluaatto

24.12. Enteiden päivä, jolloin haltijoille viedään olutta riihen nurkkaan.

Katso myös joulu · riihenhaltija

joulupäivä

25.12. Päivä, joka ennustaa tulevan vuoden säitä aattoakin tarkemmin.

Katso myös joulu

joutsen

Maailmansyntytulkinnassani Joukahaisen lintuhahmo. Tulkitsen joutsenen osallistuvan ensimmäisen maan nostamiseen vanhimman veljensä Väinän kanssa. Tuonelan joutsen puolestaan ui Tuonelan mustassa joessa elävien ja kuolleiden rajalla. Se on koskematon, ja sen ampuminen tuo tuhon, kuten Lemminkäiselle.

Katso myös Tuonela
Lue lisää Maailman synty

juhannus

Keskikesän juhla, nimetty Johannes Kastajan mukaan. Ruotsinvallan aikainen nimi mittumaari.

Katso myös kesäpäivänseisaus · saunan pyhitys

jumala

Olento, jonka valta ulottuu tiettyyn elämänpiiriin tai luonnonvoimaan. Vesillä pyytäjä voi kääntyä Ahdin puoleen, sadetta toivoessaan Ukon.

jumalantauti

Vaiva, jonka synty jää parantajalle tuntemattomaksi ja johon hänen keinonsa eivät tehoa. Nimi viittaa ihmistä väkevämmän olennon osuuteen.

Katso myös noidantauti

Jumi

Olento, jonka aiheuttamaksi karjan äkillinen vaiva voidaan lukea. Arvoitusten jumi pysyy paikoillaan, eikä sitä pääse kiertämään.

Katso myös juminkeko · ampumatauti

juminkeko

Jumille kuuluva paikka tai esine. Länsi-Suomessa nimeä käytetään muun muassa suurista yksittäisistä kivistä.

Juoletar

Saukon emuu. Saukon kantaemosta käytetään myös nimeä Hillervo.

Juonetar

Peuran ja hirven emuu. Pyyntirunossa häntä pyydetään ohjaamaan riistaa pyytäjän kulkureitille.

Katso myös Laus

Jyppyrän Kivipirtti

Pellon Ratasjärven lähellä sijaitseva luola, jota perimätieto kutsuu ”noitakirkoksi”. Rovan Äijän, Kassan Salkon, Noita-Tiljan ja Iisakki Pistokosken kerrotaan harjoittaneen siellä noituuttaan.

Katso myös pyhä paikka · tietäjiä, noitia ja parantajia (henkilöt)
Lue lisää Lista Tornionjokilaakson ja Meänmaan noidista, tietäjistä, sekä parantajista

Takaisin hakemistoon

K

kaakko

Idän ja etelän välinen ilmansuunta. Liitän kaakkoon kevään lämmön ja muuttolintujen paluun.

kaarne

Korpin vanha nimi. Kaarne voi toimia noidan apueläimenä eli apuhenkenä.

Katso myös Lievo · korppi

kade

Kansanrunon kade on kadehtiva ja mahdollisesti vahinkoa tahtova toimija. Kun loitsussa puhutaan kateista monikossa, sanoilla voidaan varautua vihamielisyyteen nimeämättä ketään yksittäistä ihmistä.

Katso myös haittaväki · silmäys · kateiden karkotus

kahdeksankanta

Kahdeksansakarainen tähtikuvio. Puuesineeseen, esimerkiksi juustokehään, kaiverrettuna se voi olla sekä koriste että suojauksen merkki.

Katso myös varaus · päivänkehrä

kahdeksantavuisuus

Pohjoisen Euraasian vanhakantainen kahdeksantavuinen säe, kalevalamitan esimuoto. Myös oktosyllabinen mitta.

Katso myös nelipolvinen trokee

Kaleva

Jättiläinen, jonka mukaan Kalevan pojat saavat nimensä. Maisemassa hänen nimeään kantavat esimerkiksi Kalevan kaski ja Kalevan kangas.

Katso myös Kalevala · Kalevantähti · Kihovauhkonen · Kalevan miekka

Kalevala

Elias Lönnrotin runoaineistosta rakentama eepos. Sen kertomus etenee Lönnrotin tekemien valintojen varassa.

Katso myös runolaulu · toisinto · Luonnotar · Kaleva

kalevalamitta

Runomitta, jonka peruspoljennon muodostavat neljä kaksitavuista runojalkaa. Tämän perusmuodon eli kahdeksantavuisuuden (oktosyllabisuuden) rinnalla on joskus pidempiäkin säkeitä.

Katso myös runolaulu · loitsu
Lue lisää Väenuskoisia runolauluja ja loitsuja

Kalevan miekka

Orionin vyön tähtiin liitetty Kalevan miekka. Samaa tähtitaivaan kohtaa kutsutaan myös Väinämöisen viikatteeksi.

Kalevan pojat

Myös Kalevan kansa. Kertomusten jättiläisiä, joiden töiksi selitetään esimerkiksi suurten kivien siirtyminen paikoilleen. Heidän kantaisänsä on Kaleva.

Christfrid Gananderin Mythologia Fennicassa (1789) Kalevan poikia on kaikkiaan kaksitoista. Nimeltä hän mainitsee Hiiden (Paltamo), Soinin eli Kalkin (Liminka), Kihovauhkosen, Liekiöisen (Savo), Väinämöisen (Lounais-Suomi) ja Ilmarisen (Häme). Soinin tarina on lähellä Kullervon tarinaa, ja Kullervoa sanotaan Inkerin ja Viron runoissa Kalevan pojaksi. Joissain runoissa Kalevan poika on myös Lemminkäinen. Lounais-Suomen perinteessä kalevanpoika on yleinen sankarin liikanimi, ja Virossa vastaava sankari on Kalevipoeg.

Katso myös Kaleva · Kihovauhkonen · Hiisi
Lue lisää Mikko Heikkilä (2012), Kaleva and his Sons from Kalanti

Kalevantähti

Poikkeuksellisen kirkkaan tähden tai planeetan kansanomainen nimi. Nimitys voi tarkoittaa eri taivaankappaleita.

Katso myös Kaleva

kallohonka

Honka, johon karhun kallo saatetaan. Kallopuun nimitys.

Katso myös kallosaari

kallon nosto

Karhun kallon nostaminen puuhun kuono kohti nousevaa aurinkoa. Ensimmäinen peijaisriitti.

Katso myös kallopuu · kallohonka

kallopuu

Puu, johon karhun tai muun merkittävän saaliin (yleensä petoeläimen) kallo saatetaan peijaisten jälkeen. Karhuperinteen tulkinnoissani kallon palauttaminen liittyy karhun ja ihmisen sukulaisuuteen sekä elämän jatkumiseen. Kallohonka ja kontiopetäjä ovat kallopuun eri nimityksiä.

Katso myös karhunpeijaiset · karsikko · koillinen
Lue lisää Karhunpalvonta

kallosaari

Saari, jonka kallopuuhun karhun kallo saatetaan peijaisten jälkeen.

Katso myös kallohonka
Lue lisää Karhunpalvonta

kalma

Kuoleman väki. Kalma voi kuulua vainajaan, hautaan tai kalmistoon, ja kohtaamisesta voi seurata tartunta. Kaarina Kosken tutkimissa kertomuksissa kirkonväki näyttäytyy toisinaan joukkona, toisinaan elävään vaikuttavana voimana.

Katso myös nenä · marras · kintaat
Lue lisää Kaarina Koski (2008), Conceptual Analysis and Variation in Belief Tradition

kalman vihat

Kuolleesta tai kalmistosta saadun kalman aiheuttamiksi katsotut vaivat. Esimerkiksi jatkuva palelu voidaan selittää kalman tarttumisella.

kalmisto

Paikka, jonne vainajia on haudattu. Myös vainajala, hautausmaa, kirkkomaa jne.

Katso myös kalma · kalmosaari
Lue lisää Väenuskoinen kuolema

kalmo

Kuolleen ruumis. Kalmo pestään, puetaan ja pannaan maahan.

Katso myös kalma · maahanpanijaiset
Lue lisää Väenuskoinen kuolema

kalmola

Kalmiston eli hautausmaan nimitys.

kalmolauta

Ruumislauta, jolle vainaja asetetaan ennen hautaamista.

Katso myös kalma

kalmosaari

Saari, johon vainajia haudataan. Saaria on käytetty myös väliaikaisina leposijoina, kunnes routa sulaa ja maahanpanijaiset voidaan pitää mantereen puolella. Saaret ovat soveltuneet vainajien talvisäilytykseen hyvin, sillä jäätyneenäkin vesi (veden väki) suojaa elävien yhteisöä kalmalta.

Katso myös kalmisto

kannel

Kanteleen rinnakkaisnimi.

kannus

Noidan käyttämä rumpu. Arvan liikkeestä kannuksen kalvolla voidaan etsiä vastausta kysymykseen.

Katso myös arpa · arpoja · kannuskäsi
Lue lisää Kannus

kannuskämmen

Kannuksella arpova tai ennustava tietäjä. Läheinen nimitys on kannuskäsi.

Katso myös arpoja · arpominen

kannuskäsi

Nimitys kannusta käyttävälle noidalle.

Katso myös arpa · arpoja · kannuskämmen · arpominen
Lue lisää Kannus

kansanparannus

Kansanomaisten ja väentapaisten parannuskeinojen kokonaisuus: kasvilääkintä, hieronta, kylvetys, loitsut ja väkien hallinta.

Katso myös kansanparantaja · parantaja · etnomedisiina · uskomushoito

kansanparantaja

Ihminen, joka hoitaa vaivoja perinteessä oppimin keinoin. Yhden taito on kuppaus, toisen parannusloitsu.

Katso myös pohu · parantaja · kansanparannus · tietäjiä, noitia ja parantajia (henkilöt)

kansanusko

Ihmisten arjessa ja paikallisissa yhteisöissä elävät uskomukset ja uskonnolliset tavat. Väenusko on oma nimitykseni maailmankuvalleni.

Katso myös muinaisusko

kantavanhempi

Suvun tai yhteisön alkuperään kuuluva esivanhempi. Väenuskossani karhu on ihmisen kantavanhempi.

kantele

Kielisoitin, josta käytetään myös nimeä kannel. Väinämöisen soiton äärelle kokoontuu kuulijoita eläimistä lähtien.

Katso myös hauki · runolaulu · jouhikko

kapiot

Myötäjäiset eli morsiamen valmistamat tekstiililahjat.

karhu

Karhu on väenuskossani kantavanhempi. Sukulaisuus tuo pyytämiseen (metsästykseen) velvollisuuden kohdella karhua vieraana ja saattaa se takaisin kotiinsa asianmukaisesti.

Katso myös emuu · karhunpeijaiset · kiertonimi · jorvakontti · karhun nimi · tupakarhu · Karhunpäivä · Karhun kansa · Otava · Hongotar
Lue lisää Karhunpalvonta

Karhun kansa

Suomalaisheimoiseen ja karjalaiseen kotoperäiseen uskomusperinteeseen nojaava uskonnollinen yhdyskunta, jonka Suomen valtio hyväksyi joulukuussa 2013. Nimi viittaa karhuun ihmisen myyttisenä kantavanhempana. Osa jäsenistä kutsuu uskoaan väenuskoksi. Yhdyskunta viettää vuosittain neljää juhlaa: kekriä, talvennapaa, ukonvakkaa ja karhunpäivää. Sillä on oikeus toimittaa vihkimisiä, ja se järjestää myös nimiäisiä ja hautajaisia.

Katso myös kansanusko · muinaisusko · Taivaannaula ry · Pielisen tietäjäkeskus ry
Lue lisää Wikipedia: Karhun kansa

karhun nimi

Karhua puhutellaan usein kiertonimellä. Esimerkiksi kontio kertoo sen tavasta liikkua, mesikämmen sen mieltymyksestä hunajaan.

Katso myös tosinimi
Lue lisää Karhun nimi

karhunpeijaiset

Karhun kaadon jälkeen pidettävä juhla, jossa karhu otetaan vastaan ja sitä kestitään. Mukaan kuuluu hautajaisten ja häiden merkityksiä.

Katso myös kallopuu · peijaiset · Karhunpäivä
Lue lisää Karhukulttimme Viitasaaren tekstin perusteella

Karhunpäivä

Heinäkuun alkupuolella, usein 13.7. vietetty vuotuisjuhla, jonka aikana kunnioitetaan ja palvotaan karhua ihmisen esivanhempana ja metsän väekkäänä jumalana. Suosittu erityisesti Karhun kansan parissa.

Katso myös karhunpeijaiset · peijaiset · kallopuu
Lue lisää Karhunpalvonta

karjan uloslasku

Kevään vaarallinen siirtymä, jossa lehmät ajetaan laitumelle pihlajaisella vitsalla ja kynnykselle asetetaan rautaa.

Katso myös raudan väki

karkauspäivä

Karkausvuoden lisäpäivä. Nimi juontuu riimusauvasta: kun sama päiväriimu laskettiin kahdesti, seuraava riimu ”karkasi”.

karkotus

Toimitus, jossa haitta tai sen aiheuttaja häädetään ihmisestä, eläimestä tai paikalta. Tietäjä voi esimerkiksi käskeä vaivan lähtemään ja nimetä sille manauksessa määränpään.

Katso myös torjunta

karsikko

Puu tai puuhun tehty merkintä, jolla muistetaan henkilöä tai tapahtumaa. Vainajan karsikko voi liittyä saattomatkaan ja elävien sekä kuolleiden väliseen rajaan.

Katso myös hautajaiset · kallopuu · pitämyspuu
Lue lisää Karsikkopuu

Kasaritar

Sisiliskon emo syntyrunossa, jossa sisiliskon kerrotaan syntyneen vaskesta. Myös Kasarikki ja Vasketar.

Katso myös Käärämöinen · emuu · Syöjätär

kasteen poispesu

Nykyinen väentapainen toimitus, jossa kristillinen kaste pestään rituaalisesti pois. Pesu ilmaisee paluuta oman perinteen ja omien haltijoiden huomaan.

Katajatar

Katajan emuu eli kantaemo. Karhun synnyn runoissa Katajatar mainitaan myös karhun emona.

Katso myös Tuometar · Pihlajatar · Kati · Hongotar

kateiden karkotus

Toimitus, jolla ihmisestä, eläimestä, pyyntivälineistä, kodista tai muusta kohteesta karkotetaan kateiden eli kateellisten ihmisten pahansuopa vaikutus, kuten silmäys tai pilaus. Kateet voidaan karkottaa esimerkiksi loitsuin, pesemällä, savustamalla sekä tulen ja raudan väen avulla.

Katso myös kateus · karkotus · pyyntionnen varaaminen

kateus

Toisen onnen kadehtiminen. Perinteessä kateus voi vaikuttaa katseen tai puheen kautta ja viedä toiselta hänen onneaan. Katseen kautta vaikuttavaa kateutta kutsutaan silmäykseksi.

Katso myös kateiden karkotus

Kati

Puiden emuu eli kantaemo.

Katso myös metsä · Lemmes · Sämpsä Pellervoinen · Tuometar · Katajatar · Pihlajatar

katsotusviikko

Koetusviikko, jolloin morsian tai sulhanen tutustuu toisen suvun töihin.

Kave

Runojen naispuolinen olento, jota puhutellaan synnyttäjän avuksi. Joissakin runoissa Kave on Väinämöisen emo.

Katso myös Luonnotar

Kawe Ukko

Nimi, jolla tarkoitan maailmansyntytulkinnassani Iku-Tursoa, Väinämöisen ja tämän veljien isää.

Katso myös Pohjan Herra

keho

Ihmisen tai muun olennon aineellinen ruumis. Elävässä kehossa löyly tuntuu lämpönä ja hengityksenä.

Katso myös ruumissielu

kekri

Satovuoden päätökseen liittyvä juhla, josta käytetään myös nimeä köyri. Sadon valmistuminen, talonväen ateria ja vainajien kestitys tuovat yhteen työn päättymisen ja suvun jatkuvuuden.

Katso myös lyyli · himmeli · syyspäiväntasaus · jakoaika · Karhun kansa
Lue lisää Kekri

kekripukki

Kekrin aikaan talosta taloon kiertävä naamioitu vieras, myös köyripukki. Hänelle tarjotaan syötävää ja juotavaa.

Katso myös lyyli · nuuttipukki
Lue lisää Kekri

kekritär

Kekrin aikaan naamioituneena kiertävä naishahmo, kekripukin naispuolinen vastine. Myös köyritär.

Katso myös köyrihönttä · köyrimörö · huhhel’akka

kekrivalkea

Kekrinä pyhäpiiriin kitkalla tai iskien sytytetty tuli, joka karkottaa vieraat martaat ja kalman. Myös köyritulet.

Katso myös pyhä tuli · köyri

kengitysilta

Häiden alkuvaiheen ilta, jolloin tehdään eroriitit, kuten morsiussauna ja ensimmäiset eroitkut.

Katso myös itketys

kerto

Parallelismi: edellisen säkeen asia sanotaan uudelleen toisin sanoin.

Katso myös alkusointu · kalevalamitta

keskinen

Kolmijakoisessa maailmassa ihmisten ja muiden olentojen arkisilmin havaittava asuinsija. Tämänpuoleinen eli tämänilmainen.

Katso myös alinen · ylinen

kesuura

Säkeen keskelle osuva tauko.

Katso myös runojalka

kesäpäivänseisaus

Vuoden pisimmän päivän aika. Aurinko käy korkeimmillaan ja päivän sanotaan pesivän taivaan laella.

Katso myös pesäpäivät

kevätpäiväntasaus

Kevään taitekohta, jolloin yö ja päivä ovat jokseenkin yhtä pitkät. Liitän tähän aikaan vesien virkoamisen ja lintujen paluun Lintukodosta.

kiertoilmaus

Loitsukielen tapa olla nimeämättä vaarallista asiaa sen oikealla nimellä.

Katso myös kiertonimi · karhun nimi · leperitsa

kiertonimi

Nimi, jolla olentoa puhutellaan tai siitä puhutaan eri tilanteissa varsinaisen nimen asemesta.

Katso myös karhu · karhunpeijaiset · tosinimi
Lue lisää Karhun nimi

Kihovauhkonen

Yksi Kalevan pojista. Savolaisissa kertomuksissa hän kulkee ihmisten parissa ja ennustaa maailmanloppua.

Katso myös Kaleva

kilpalaulanta

Laulajien mittelö, jossa koetellaan tietoa ja sanan mahtia. Tunnetussa runossa Joukahainen haastaa Väinämöisen.

kinahmi

Veden pyörre, myös kurimus. Loitsussa kinahmi voi olla paikka, jonne vaiva käsketään.

Katso myös veden väki · manaus

kintaat

Käsiä suojaavat käsineet. Vainajaa tai karhun kalloa käsiteltäessä kintaat voivat suojata myös vieraan väen tarttumiselta.

Katso myös kalma

kipukivi

Parannusloitsussa mainittu kivi, johon kivut voidaan siirtää.

Katso myös Kipumäki · sitominen

Kipukoski

Parannusloitsun koski, jonne tietäjä käskee kivut pois ihmisen luota.

Katso myös manaus · Imatrankoski · Turjankoski

Kipumäki

Parannusloitsun paikka, jonne kivut viedään. Siellä voi sijaita kipukivi, jonka sisään kipu suljetaan.

Kiputyttö

Kipuja käsittelevä olento, myös Kivutar.

kirjokansi

Kirjavana kaartuva taivaankansi. Runokielessä sana voi kuvata tähtitaivasta, sammon yhteydessä sen kantta tai itse sampoa.

Katso myös Ilmarinen · ylinen

kirkkomaa

Kirkon yhteydessä oleva hautausmaa.

kirkkotarha

Kirkkoa ympäröivä aidattu alue. Hautapaikan nimityksenä sama kuin kirkkomaa.

kirkonväki

Kirkon ja kirkkomaan vainajiin liittyvä väki. Se voi ilmetä kertomuksissa joukkona tai elävään vaikuttavana voimana.

kirkottaminen

Synnyttäjän palauttaminen yhteisöön noin kuuden viikon eristäytymisajan jälkeen. Väentapaisesti synnyttäjän palautus.

Katso myös synnytyssauna

kiro

Vahinkoa tuottamaan suunnattu sana tai teko, myös kirous. Kiro voidaan pyrkiä purkamaan loitsulla tai sovittamaan lyylillä.

Katso myös manaus

kiroaminen

Kirona lausuttu tai tehty taika, jonka tarkoitus on tuottaa kohteelleen haittaa. Myös vaivan aiheuttajaan voi kohdistaa kiron.

Katso myös manaus

Kivutar

Parannusloitsun puhuteltava, jonka haltuun kivut voidaan antaa. Kiputytöllä on siihen omat välineensä, kuten kinnas tai kipukivi.

Katso myös manaus · loitsu · Vammatar

koi

Aamunkoitto, päivän synty. Myös koitto, koite, sarastus ja kajo.

Katso myös kointähti · taivaanmerkit

koillinen

Pohjoisen ja idän välinen ilmansuunta. Karhuperinteen tulkinnassani kallon suuntaaminen koilliseen liittyy karhun paluuseen taivaallisille syntysijoilleen.

Katso myös kallopuu
Lue lisää Karhunpalvonta

Kointähti

Aamutaivaalla näkyvän Venuksen nimi. Iltataivaalla sama planeetta on Ehtootähti. Kosintarunossa Kointähti voi esiintyä kuun ja auringon rinnalla kosijana.

Katso myös itä

kokko

Kotkan nimitys runokielessä. Maailmansyntytulkinnassani ilmojen kotka on Kokko Ilmarinen. Kokko tarkoittaa myös juhla- tai riittitulta.

Katso myös vaakalintu
Lue lisää Maailman synty

Kokko Ilmarinen

Ilmarinen kotkan hahmossa. Maailmansyntytulkinnassani hän iskee ensimmäisen tulen ja munii alkumunan vedenpinnasta kohoavalle maalle.

Lue lisää Maailman synty

kone

Vanha nimitys taialle tai siinä käytettävälle esineelle. Karjalaksi samassa merkityksessä koneh.

Katso myös loihdinta

kontio

Karhun kiertonimi.

kontiopetäjä

Karhun kallopuuna toimiva mänty. Nimessä kontio tarkoittaa karhua.

korppi

Suuri musta varislintu, jonka vanha runokielen nimi on kaarne. Noidan apueläimenä korppi voi toimia apuhenkenä.

Katso myös Lievo

korvotyttö

Morsiamen naimaton ystävä, joka tukee häntä siirtymäriittien aikana. Nimi viittaa morsiussaunan korvoon.

Katso myös neitsytkyly

kotitonttu

Talon haltija, joka huolehtii kodista ja valvoo talon tapoja. Sille voidaan jättää antimina esimerkiksi puuroa.

Katso myös paikkahaltija

kotka

Kokko eli kotkalintu. Maailmansyntytulkinnassani kotka on Ilmarisen lintuhahmo. Kokko Ilmarinen iskee ensimmäisen tulen ja munii alkumunan.

Lue lisää Maailman synty

koverokantele

Yhdestä puupölkystä kovertamalla tehty kantele.

Katso myös pienkantele

kuikka

Syvälle sukeltava vesilintu. Noidan apuhenkenä kuikka voi kulkea veden kautta aliseen.

Katso myös sukeltajamyytti

kukkaroeukko, kukkaroakka, kukkaroukko

Kukkaromiehen naispuolinen tai vanhempi vastine: tietäjä, noita tai parantaja, joka kantaa mukanaan kukkaroa voimaesineineen, taikakaluineen ja -aineineen.

Katso myös kukkaromies · noita

kukkaromies

Tietäjä tai noita, joka kantaa toimituksissa käyttämiään esineitä ja aineita kukkarossa. Myös kukkaronainen.

Katso myös kukkaroeukko · parantaja

kummitus

Vainaja, joka ilmaisee itsensä eläville esimerkiksi äänenä tai hahmona. Kertomuksissa levottomuuden syynä voi olla kesken jäänyt asia.

Lue lisää Väenuskoinen kuolema

kuolema

Siirtymä elävien joukosta vainajien joukkoon. Käsityksessäni ruumiin löyly väistyy, mutta ihmisen suhde sukuunsa jatkuu vainajana.

Katso myös hautajaiset
Lue lisää Väenuskoinen kuolema

kuoleman väki

Kalma, alkeisvoimien puutteeseen liittyvä väki.

Katso myös jalostevoimat

kuppari

Kuppaukseen perehtynyt kansanparantaja. Perinteisessä saunakuppauksessa hänen työvälineitään ovat kuppauskirves sekä kuppaussarvet tai -lasit.

Katso myös sauna · pohu

kuppaus

Kansanparannuksen hoitomuoto. Perinteiseen saunakuppaukseen kuuluvat lämpö, kuppauskirves ja kuppaussarvet tai -lasit. Perinteessä puhutaan pahan veren poistamisesta.

Katso myös kuppari
Lue lisää Verikuppaus

kuppauskirves

Kupparin pieni terällinen työväline, jota käytetään märkäkuppauksessa. Muita kuppauksen välineitä ovat kuppaussarvet ja -lasit.

Lue lisää Loviisan kaupungin museon kuppauskirves

kuppaussarvi

Kupparin imukuppi, joka tehdään naudansarven ontosta päällisosasta. Nykyisin sarven rinnalla käytetään myös lasisia ja kumisia kuppeja.

Katso myös kuppauskirves

kurimus

Voimakas veden pyörre, myös kinahmi.

Katso myös Rutjankoski

kuu

Yötaivaan valontuoja. Munamyytissä kuu syntyy alkumunan valkuaisesta, päivä sen keltuaisesta.

kuukausien nimet

Suomalaiset kuukausien nimet kertovat vuodenkierron töistä ja luonnon tilasta. Monella kuukaudella on ollut myös vanhempia tai murteellisia nimiä.

tammikuu – maailmanakselin eli talven navan kuu. Tammi tarkoittaa akselia, keskipuuta tai napaa ja liittää kuukauden keskitalveen ja maailmanpuuhun.
helmikuu – helmenkuu: suojasään jälkeen jäätyneet pisarat helmeilevät oksilla. Vanhempia nimiä pikkutammi, kaimalkuu ja kaimalo.
maaliskuu – maan kuu, jolloin sulava lumi paljastaa maata (”maaliskuu maata näyttää”). Murteissa maalliskuu.
huhtikuu – huhdan eli kasken kuu. Vanhempia nimiä sulamakuu, suvikuu ja mahlakuu.
toukokuu – touon eli kevätkylvöjen kuu, jolloin pellot kynnetään ja kylvetään ja karja lasketaan laitumelle.
kesäkuu – kesannon kuu. Kesä tarkoitti alun perin kylvämätöntä, kesällä kynnettävää peltoa. Vanhempia nimiä kesantokuu ja kyntökuu.
heinäkuu – heinänteon kuu, jonka onnistumisesta karjan talvi riippuu.
elokuu – elon eli sadon korjuun kuu. Pohjoisessa myös poroelo.
syyskuu – syksyn kuu. Syksy on vanha omaperäinen sana.
lokakuu – loan peittämän maan kuu. Loka tarkoittaa sateen ja viileyden kurjaksi tekemää maata. Vanhempia nimiä likakuu ja ruojakuu.
marraskuu – martaiden kuu, jolloin luonto on martaana eli vaipumassa talviuneen lähes kuolleena.
joulukuu – joulun kuu. Alkuperäinen nimi talvikuu vaihtui joulukuuksi 1600- ja 1700-luvuilla.

Katso myös mätäkuu · suvi · riimusauva · marras

kuuriimu

Riimusauvan alimman rivin 19 merkkiä, joilla seurataan Metonin 19-vuotista kuukiertoa. Myös kultaluku.

Katso myös kuu

kuusnedäliset

Muistoateria kuusi viikkoa kuoleman jälkeen, joka päättää suruajan.

Katso myös vuotehiset · sosiaalinen kuolema

Kuutar

Kuun personoituma, ylisen olento.

Katso myös Päivätär

kuvantaminen

Loitsukielen tapa kuvata näkymätön tai tuonpuoleinen tutun arkitodellisuuden kuvin.

Katso myös kiertoilmaus

Kyllikki

Saaren neito, Lemminkäisen puoliso Kalevalassa. Joissakin parannusloitsuissa Kyllikki on kivien emuu.

Katso myös nainen ja karhu

kylmääminen

Palovamman hoito pyhitetyllä kylmällä vedellä, lumella tai jäällä.

Katso myös tulen vihat · Panuttaret

kylvettäjä

Parantaja, joka hoitaa kylvettämällä eli pesemällä, vihtomalla ja loitsimalla saunassa.

Katso myös kylvetys · vihtominen · hieroja

kylvetys

Toisen ihmisen kylvettäminen. Kansanparannuksessa kylvettäjä voi yhdistää pesuun vihtomisen ja loitsun.

Katso myös kylvettäjä

kylvöpuuro

Kylvösiemenistä keitetty puuro, josta perhe syö ja jonka loput viedään pitämyspuulle Pellervoiselle ja maan haltijalle.

Katso myös kylvövakka · Pellervoisen herätys

kylvövakka

Siunattu siemenastia, jonka siementen sekaan voidaan raaputtaa hopeaa.

Katso myös kylvöpuuro · vuoluhopea

kyntöleipä

Tuomaanpäivänä leivottu leipä, joka säästetään kevääseen ja syödään kevätkynnön alkaessa.

Kytöläinen

Matojen emuu.

käpälikkö

Nelisilmukkainen kuvio, myös hannunvaakuna. Käpälikkö voidaan kaivertaa puuesineeseen tai maalata rakennuksen seinään suojamerkiksi.

Katso myös suojaus · tursaansydän · viisikanta

Käreitär

Ketun emuu eli lajin kantaemo.

Katso myös Lukutar

Käres

Käärmeiden emuu. Sisiliskojen kantaemo on Käärämöinen.

käärmeen vihat

Käärmeen puremasta tarttunut vaiva, jota hoidetaan käärmeen synnyllä ja häpäisemällä käärme ”madoksi”.

Katso myös vihat · Käres · syntyjen luku

Käärämöinen

Sisiliskon emuu.

Katso myös eläin

köyri

Kekrin rinnakkaisnimi.

köyrihönttä

Kekrinä kiertävä naamioitunut hahmo, joka edustaa tuonpuoleisia.

Katso myös kekritär · köyrimörö · köyripukki

köyrimörö

Kekrinä susi- tai karhunaamiossa kiertävä pelottava hahmo, joka tekee tepposia ja vaatii kestitystä.

Katso myös köyrihönttä · kekripukki

köyripukki

Kekripukin rinnakkaisnimi.

Takaisin hakemistoon

L

lapinnoita

Suomalaisissa ja karjalaisissa kertomuksissa Lapista tuleva tai siellä asuva mahtava noita. Hän voi olla kertomuksessa myös toisen noidan vastustaja.

Katso myös suurnoita · tietäjiä, noitia ja parantajia (henkilöt)

lappalainen

Alun perin kuka tahansa maata omistamaton henkilö, joka sai elantonsa lähinnä pyynnistä rintamaiden ulkopuolella. Myöhemmin sanalla tarkoitettiin lähinnä saamelaisia. Halventavana sana on nykyään poistunut käytöstä.

Katso myös Lappi · erämaa

Lappi

Runojen ja kertomusten kaukainen erämaa, josta haetaan tietoa ja jonka noitia pelätään. Paikan merkitys riippuu kertojan kotiseudusta. Pienellä alkukirjaimella kirjoitettu lappi tarkoittaa alun perin rintamaiden ulkopuolista, usein hieman etäällä olevaa aluetta. Sitä asuttavat kalastajat ja metsästäjät, jotka viettävät kyläasujia selvästi liikkuvampaa elämää ja joiden ei katsota omistavan maatalousmaata.

Katso myös lappalainen

lapsen haltijan kovetus

Toimitus, jolla lapsen luonto vahvistetaan kovaksi maailman vaaroja vastaan.

Katso myös luonnon kovetus · lapsen tervehyttäminen

lapsen tervehyttäminen

Toimitus, jossa lapsi esitellään alkeisvoimille, suvun esivanhemmille ja paikan haltijoille. Vanhemmat tai tietäjä tervehtivät niitä lapsen puolesta.

Katso myös nimiäiset · synnyttäneen kiinnitys

laulaja

Runolaulun esittäjä. Tietäjäperinteessä laulajaksi kutsutaan myös osaajaa, joka käyttää laulaessaan sanojen mahtia.

Katso myös runolaulu · runoi
Lue lisää Väenuskoisia runolauluja ja loitsuja

laulu

Tietäjän työssä laulaminen on yksi loihtimisen tapa. Laulaja voi esimerkiksi pyytää metsältä saalista tai laulaa vastustajansa suohon.

Katso myös runolaulu

lauluhäät

Häät, joiden eri vaiheisiin kuuluu niitä varten esitettyjä lauluja. Karjalaisissa lauluhäissä patvaska suojelee hääparia.

laulumies

Loitsuja ja syntyjä laulava tietäjä. Vanhoissa lähteissä yksi hyvää tekevän tietäjän nimityksistä.

Katso myös laulaja · lukija

Laus

Porojen ja hirvien emuu. Myös Juonetarta puhutellaan hirven kantaemona.

lemmen väki

Lempi, tulen väkeen sekä vitun ja uroon väkeen liittyvä väki.

Katso myös lemmennosto

lemmenluku

Lemmennostossa käytettävä loitsu.

lemmennosto

Toimitus, jolla vahvistetaan ihmisen lempeä ja mahdollisuuksia löytää puoliso. Siihen voi kuulua saunominen, pesu ja lemmenluku. Kohteena on yleensä oma lempi, joskus myös toisen.

Katso myös morsiussauna

Lemmes

Lepän emuu. Kati on puiden yhteinen kantaemo.

Lemminkäinen

Runojen sotaretkille ja pitoihin lähtevä sankari. Omassa myyttitulkinnassani yhdistän hänen väkevän lempensä ja kosintansa taivaasta laskettuun karhuun.

Katso myös nainen ja karhu · lieto

lempi

Lempeen eli lemmenväkeen kuuluu mm. ihmisen vetovoima (tenho) toisten silmissä. Kun puhutaan lemmen nostamisesta, huomio kohdistuu erityisesti siihen, huomaavatko muut ihmisen ja löytyykö hänelle puoliso.

Katso myös lemmennosto · luonto · Lempo

Lempo

Liitän Lemmon tulen ja lemmen väkeen. Loitsussa Lempo voi olla väkevä auttaja. Kristillisessä kielenkäytössä nimi saa myös paholaisen merkityksen.

lentonoita

Kertomusten noita, joka kykenee lentämään. Meänmaan perinteessä tällaisena tunnetaan Ratasjärven noita Juho Rova.

leperitsa

Karjalainen kiertoilmaus metsäkanalinnulle, todennäköisesti linnun siiveniskusta syntynyt äänteellinen nimi.

Katso myös Sulka-Ukko

leppämies

Vainajahengen poissaattamisessa käytetty lepästä tehty sijaishahmo.

Katso myös viiskantaveräjä

lepytys

Suuttuneen tai uhkaavan haltijan, väen tai olennon rituaalinen leppymään saattaminen anteeksipyynnöin, antimin ja loitsuin. Lepytys voidaan toimittaa myös varmuuden vuoksi, esimerkiksi metsään kuljettaessa, jos metsänväen sen hetkistä mielialaa ei varmuudella tunneta.

Katso myös tervehdys · prostittaminen · vihat

lieto

Lemminkäisen määre runoissa. Ilmaus ”lieto Lemminkäinen” voi kuvata sankarin huoletonta tai kevytmielistä luontoa.

Lievo

Noidan apuhenkenä toimiva lintu, tavallisesti kaarne eli korppi.

liittyminen

Siirtymäriitin viimeinen vaihe, jossa ihminen sidotaan uuteen asemaansa.

linnunrata

Taivaallinen tie, jota muuttolinnut kulkevat Lintukotoon. Sielulinnun tienä se yhdistää tämänilmaisen ja tuonpuoleisen.

Lintukoto

Myyttinen paikka maailman etelälaidalla, jonne muuttolinnut vetäytyvät.

Katso myös ylinen · Tuonela · linnunrata · kevätpäiväntasaus

loihdinta

Loitsujen käyttämistä halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Katso myös kone

loihtija

Loitsija, joka sanan avulla pyrkii muuttamaan todellisuutta.

Katso myös loihdinta · sanamagia

loitsija

Loitsua lukeva tai laulava ihminen.

Katso myös velho

loitsu

Sanoja, joilla pyritään vaikuttamaan tapahtumien kulkuun. Tietäjän työssä sanat voidaan osoittaa vaivalle, sen aiheuttajalle tai avuksi kutsutulle olennolle.

Katso myös synty · luotteet · runolaulu · taika · verenseisauttaja
Lue lisää Siria Kohonen ja Tuukka Karlsson (2024), Suomalais-karjalainen loitsurituaali

loppiainen

6.1. Yksi mahdollisista päivistä, jolloin joulu ”viedään pois”.

Katso myös Nuutinpäivä

Louhi

Pohjolan emäntä ja hallitsija. Kalevalassa Louhi asettaa tyttärensä kosijalle tehtäviä ja pitää sampoa hallussaan.

Katso myös akka · Pohjolan Emäntä

lounas

Etelän ja lännen välinen ilmansuunta, jonka puolella aurinko käy keskipäivän jälkeen. Joissakin manauksissa vaiva käsketään lounaaseen.

loveen lankeaminen

Noidan vaipuminen tilaan, jossa hän voi kulkea tuonpuoleiseen hakemaan tietoa tai apua. Luonnon nostatuksessa oma luonto puolestaan kutsutaan esiin lovesta.

Katso myös Tuonela · sielumatka
Lue lisää Noita

lovi

Loveen lankeamisen ja luonnon nostatuksen runokielessä esiintyvä sana. Noita lankeaa loveen, tietäjä taas voi kutsua luontoaan nousemaan lovesta.

Katso myös Loviatar · lovinoita

Loviatar

Tautien syntyrunojen emo, jota kutsutaan Pohjolan sokeaksi tyttäreksi. Hän tulee tuulesta raskaaksi ja synnyttää tauteja. Omassa tulkinnassani hän on myös loven haltija. Joissakin luetteloissa Loviatar mainitaan myös susien emuuna.

Katso myös riisi · Äimätär

Loviattaren pojat

Loviattaren synnyttämät yhdeksän tautia tai vitsausta. Poikien nimet vaihtelevat runosta toiseen. Yksi heistä on riisi.

Katso myös riidenmarja

lovinoita

Myös lovimies. Noita, joka lankeaa loveen ja käy sielumatkalla hakemassa tietoa tai apua.

Katso myös lovi · tietäjiä, noitia ja parantajia (henkilöt)

lukija

Lukujen eli loitsujen ääneen lausuja. Lukija voi tuntea esimerkiksi raudan luvut ja lausua ne muistista.

luku

Loitsuna käytetyt sanat. Kun tietäjä lukee vaikkapa raudan luvut, lukeminen voi tapahtua muistista ja ääneen.

Katso myös synty · lukija
Lue lisää Väenuskoisia runolauluja ja loitsuja

lukujen tuntija

Tietäjä tai parantaja, joka osaa luvut eli synnyt ja loitsut.

Katso myös lukija · syntyjen luku

Lukutar

Eräiden tulkintojen mukaan mustaketun emuu. Mustakettu on punaketun tumma värimuoto.

Katso myös Käreitär

lumooja

Ihminen, jonka tenho saa toisen lumoukseen. Kertomuksessa lumooja voi saada ihmisen näkemään asiat toisin kuin muut läsnäolijat.

Katso myös tenhooja

lumous

Tila, jossa lumoojan vaikutus muuttaa ihmisen havaintoja tai tahtoa. Myös lumo.

Katso myös taika

luode

Luotteen rinnakkaismuoto. Sana tarkoittaa myös ilmansuuntaa.

luoja

Maailman syntyyn osallistuva olento. Omassa tulkinnassani luojia ovat Väinämöinen, Ilmarinen ja Joukahainen, kukin omalla tavallaan.

Katso myös alkuaika
Lue lisää Maailman synty

luonnokas

Ihminen, jolla sanotaan olevan vahva luonto. Tietäjää kuvailtaessa sana kertoo hänen kyvystään pitää puolensa vieraan väen kohdatessaan.

Katso myös luonnon nostatus
Lue lisää Sieluista, väestä ja parantamisesta

luonnon kovetus

Toimitus, jolla tietäjä vahvistaa omaa tai toisen luontoa kestämään vieraan väen vaikutusta. Kovetusta voidaan tarvita ennen vaativaa toimitusta.

Katso myös luonnon nostatus
Lue lisää Haltija ja olennon oma luonto

luonnon nostatus

Oman luonnon kutsumista esiin ennen vaativaa toimitusta. Pistojärveltä tallennetun loitsun aloitus ”Nouse luontoni lovesta” (SKVR I₄ 17) tekee suunnan kuuluvaksi.

Katso myös haltioituminen · luonnon kovetus · nosto
Lue lisää Pistojärven runot (SKVR I₄)

Luonnotar

Kalevalan maailmansyntyrunossa ilman impi ja Väinämöisen emo. Lönnrotin kertomuksessa Luonnotar ja Ilmatar ovat saman luojahahmon nimityksiä.

Katso myös Kave
Lue lisää Kalevala, ensimmäinen runo

luonnottomuus

Tila, jossa ihminen menettää yhteyden omaan luontoonsa eli haltijaansa. Tällöin hänen katsotaan olevan tavallista alttiimpi vieraalle väelle.

Katso myös ihettömyys
Lue lisää Sieluista, väestä ja parantamisesta

luonto

Olennon oma luonto on sen omin tapa olla ja vaikuttaa. Minulle luonto ja haltija ovat saman sielunosan nimiä. Luonnosta puhuessani painotan olennon ominaislaatua, haltijasta puhuessani sitä, mikä tätä ominaislaatua kantaa. Stark-Arolan tutkimissa parannusperinteissä ihmisen luonto näkyy erityisesti kykynä kohdata ympäristön väkiä ja vastustaa niiden haitallista vaikutusta.

Katso myös luonnon nostatus · luonnokas
Lue lisää Haltija ja olennon oma luonto · Laura Stark-Arola (2002), The Dynamistic Body

luote

Luotteiden yksikkömuoto. Voimallinen sana, jota loitsija tarvitsee.

luotteet

Loitsijan tarvitsemat voimalliset sanat. Yksikkömuotoja ovat luote ja luode, joista jälkimmäinen tarkoittaa muussa yhteydessä myös ilmansuuntaa.

Katso myös loitsu · synty · tietäjä · joiku · Antero Vipunen

luutarha

Hautausmaan nimitys.

lykky

Onni eli myötäinen väki, joka antaa menestystä esimerkiksi pyytäjälle. Lykkyä voi olla eri toimissa eri määrä.

lyyli

Anti, uhri tai vastalahja. Lyyli voi olla esimerkiksi pitämyspuun juurelle vietävä maito. Lahjan antamista kutsun lyylimiseksi.

Katso myös paikkahaltija · väki · tapionpöytä
Lue lisää Käytös pyhillä paikoilla

lyyliminen

Lyylin eli antimen antaminen esimerkiksi pitämyspuulle.

Katso myös uhrilähde

lyylipuu

Pitämyspuu, jonka juurelle viedään lyyli.

lyylivesi

Nimitys, jota käytän uhrilähteestä. Sinne viedään lyylejä eli antimia.

länsi

Paikka, minne päivä eli aurinko laskee eli länttää. Länsi on auringonlaskun ilmansuunta.

Katso myös lounas

löyly

Väenuskossani ruumissielu, joka ilmenee elävän olennon lämmössä ja hengityksessä. Saunassa löyly syntyy veden kohdatessa kuuman kiukaan. Pistojärven runossa puhutaan puun löylystä ja kiven lämmöstä (SKVR I₄ 223).

Katso myös itse · luonto · sielu · autereinen
Lue lisää Haltija ja olennon oma luonto · Pistojärven runot (SKVR I₄)

Takaisin hakemistoon

M

maa

Mantu, jolla elämme ja johon vainaja lasketaan. Omassa maailmankuvassani maa ja ilma muodostavat yhdessä maailman.

Katso myös maan väki

maahanpanijaiset

Hautajaisten nimitys eli vainajan laskeminen maahan. Kyse on sekä vainajan luovuttamisesta maan hoiviin että vainajan erottamisesta elävien yhteisöstä. (Erottaminen on tärkeää, jotta kalma ei vaikuta eläviin.)

Katso myös kalmo
Lue lisää Väenuskoinen kuolema

maahinen

Maan yhteydessä elävä olento. Maahisia koskevissa kertomuksissa maan alla voi olla oma asuttu piirinsä talouksineen.

Katso myös paikkahaltija · alinen · maan vihat

maailma

Maan ja ilman muodostama kokonaisuus. Sanassa kuulen sekä mannun jalkojen alla että ilman sen yllä.

Katso myös alkeisvoimat

maailmanpuu

Puu, jonka avulla maailman eri osien suhde voidaan hahmottaa. Juuret ulottuvat aliseen, runko seisoo keskisessä ja latva kohoaa yliseen.

Katso myös iso tammi · kallopuu · maailmanpylväs

maailmanpuun kaato

Talvennavan pääriitti, jossa Sampoa edustava puu kaadetaan, jotta talven selkä taittuu ja Päivä pääsee voitolle.

Katso myös maailmanpuu · iso tammi · pieni musta mies

maailmanpylväs

Taivaankantta kannatteleva pylväs, jonka yläpäässä on Pohjannaula. Maailmanpuun tavoin se yhdistää maailman kerroksia.

maailmansyntyruno

Runo, joka kertoo maailman tai sen osien alkuperästä. Aiheena voi olla esimerkiksi alkumunan särkyminen.

maajumala

Poikkeuksellisen väkevän tietäjän nimitys. Tällaisen ihmisen kautta voidaan joskus käsittää myös jonkin toisen jumalan puhuvan tai toimivan.

Katso myös mahtaja

maan herättely

Kevättasauksen tienoon toimet, joilla nukkuva maa herätetään valoon ja kasvuun.

Katso myös vatpui · virpominen · maan sulkeminen · kevätpäiväntasaus

maan lipat

Hyvitys, jossa tartuntapaikkaan raaputetaan hopeaa ja maan väelle annetaan antimia.

Katso myös maan vihat · maahinen · vuoluhopea

maan sulkeminen

Syksyinen taika, jolla routa ja kalma lukitaan maan sisään ja elinpiiri suojataan. Keväällä maa avataan.

Katso myös maan herättely

maan vihat

Maasta saaduiksi katsotut vaivat. Maahan kaatumisen jälkeinen ihottuma voidaan selittää maan väen tarttumisella.

Katso myös maahinen

maan väki

Maan voima, siinä asuva joukko tai maan ominaislaatu. Luokittelussani yksi alkeisvoimista.

mahtaja

Väkevä tietäjä. Nimitys painottaa hänen mahtiaan eli kykyään vaikuttaa asioihin tiedollaan ja väellään.

Katso myös tietäjänoita · maajumala · suurnoita · väkimies

Mammotar

Matojen emuu. Käärmeen synnystä kertovassa perinteessä Mammotar on käärmeiden synnyttäjä.

manaaja

Loitsija, joka käskee vaivaa tai muuta haitan aiheuttajaa lähtemään. Manauksessa hän voi osoittaa lähtijälle myös uuden sijan.

Katso myös manaus

Manala

Vainajien asuinsija alisessa. Nimitys esiintyy myös muodossa Mana, kuten ilmauksessa ”Manan majoille”.

Katso myös Tuonela

manaus

Loitsupuhetta, jolla esimerkiksi vaiva käsketään lähtemään ja sille osoitetaan määränpää.

Katso myös loitsu · kinahmi · Kipukoski · kiro · manaaja · kiroaminen

Mannun eukko

Maan emännän nimitys, myös Mannutar.

Mannutar

Maan emäntä, Mannun eukko. Maailmansyntytulkinnassani Mannutar on Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen emo.

Katso myös Iro-neito · Tuonen Tytti · Pohjolan Emäntä

marras

Kuoleman enne tai kuolleen sielu. Monikkomuoto on martaat. Perinteessä martaat voivat ilmaista lähestyvän kuoleman.

Katso myös kalma · martaat · kuukausien nimet

martaat

Vainajahenget ja kuoleman enteet. Sanan marras monikko.

Katso myös kuukausien nimet

merkkipäivä

Vuodenkierron pyhä tai juhla, joka on merkitty riimusauvan ylimmälle riville. Merkkipäivät rytmittivät talousvuoden töitä.

metsä

Metsältä voi pyytää, sille voi antaa ja sen kanssa voi joutua huonoihin väleihin. Pistojärven laulun sanat ”Mielikki, metsän emäntä” (SKVR I₄ 1197) ovat yksi paikallinen esimerkki.

Katso myös emuu · metsänpeitto · Kati
Lue lisää Metsä on totta · Pistojärven runot (SKVR I₄)

metsän emäntä

Metsää hallitsevan naispuolisen haltijan puhuttelunimi. Runossa metsän emäntänä voi esiintyä mm. Mielikki, Annikki tai Tapiotar.

Katso myös Tellervo

metsän isäntä

Metsää hallitsevan haltijan puhuttelunimi. Runossa metsän isäntänä esiintyy Tapio.

metsän vihat

Metsästä ihmiseen tarttuvaksi käsitetty haitallinen vaikutus. Se voi seurata esimerkiksi pyhän paikan rikkomisesta. Samaan käsitykseen liittyy metsännenä.

Katso myös vihat · ajettuma

metsän väki

Metsän voima, metsässä elävien joukko tai metsän ominaislaatu.

Katso myös Tapion lukko

metsännenä

Metsän väestä ihmiseen tarttuvaksi ymmärretty vaiva.

metsänpeitto

Tila, jossa tuttu metsä käy vieraaksi, kulkija eksyy tai karja katoaa näkyvistä. Kertomuksissa voidaan puhua sekä eksyneen kokemuksesta että siitä, miten etsijät kulkevat hänen ohitseen näkemättä häntä.

Katso myös paikkahaltija
Lue lisää Metsä on totta

Mielikki

Metsän emäntä, jonka puoleen pyytäjä voi kääntyä riistaonnea toivoessaan.

Katso myös Tapio · pyytäminen
Lue lisää Metsä on totta

Mikkelinpäivä

29.9. vietetty merkkipäivä, josta alkavat vuoden pimeä puoli, teurastukset ja jakoaika. Kristillinen ”peite” syyspäiväntasauksen menoille.

Katso myös syyspäiväntasaus · uhriateria

morsiussauna

Häihin liittyvä morsiamen saunottaminen. Peseytyminen on rituaalisena puhdistautumisena merkityksellistä aina elämänvaiheen vaihtuessa. Mukana olevat naiset voivat saattaa morsianta sanoilla ja teoilla.

Katso myös löyly · itkuvirsi

muinaisusko

Esikristillinen kotoperäinen uskomusperinne.

munamyytti

Maailmansynnyn kertomusaihe, jossa maailma tai osa siitä syntyy alkumunasta.

murtosäe

Säe, jossa sanapaino rikkoo trokeen tasaisen rytmin. Antaa mitalle hengityksen.

Katso myös tasasäe · kalevalamitta

myrrysmies

Nimitys tietäjälle, jonka loitsimiseen voi kuulua äänekästä puhetta ja voimakasta liikehdintää.

Katso myös intomies · haltioituminen

myyttisynteesi

Eri kertomusaiheiden yhdistäminen yhdeksi myytiksi. Omassa maailmansyntytulkinnassani yhdistyvät sukeltajamyytti ja munamyytti.

mänkeri

Tuohi- tai katajalehdykällä soiva klarinettityyppinen puhallin.

Katso myös tuohitorvi

mätäkuu

Kansanperinteen jakso 23.7.–23.8., vuoden kostein ja kuumin aika, jolloin ruoka pilaantuu ja haavat tulehtuvat helposti. Mätäkuulla ei kupata. Mätäkuu poistettiin almanakasta vuonna 1996.

Katso myös kuppaus · kuukausien nimet

Takaisin hakemistoon

N

nainen ja karhu

Sukulaisuuskertomus, jossa naisen ja karhun liitosta syntyy jälkeläisiä. Karhunpalvontaa käsittelevässä tulkinnassani kertomus auttaa ymmärtämään, miksi karhua voidaan puhutella kantavanhempana ja peijaisia tarkastella myös häiden kautta.

Katso myös karhunpeijaiset · Lemminkäinen · Kyllikki
Lue lisää Karhunpalvonta

neitsytkyly

Morsiussaunan karjalainen nimi.

Katso myös korvotyttö

nelipolvinen trokee

Kalevalamitan rakenne: neljä kaksitavuista runojalkaa, joissa nousu ja lasku vuorottelevat.

Katso myös murtosäe · tasasäe

nenä

Perinteisen sairausselityksen sana. Esimerkiksi metsännenä kertoo, että vaivan alkuperä voidaan yhdistää metsän kohtaamiseen.

Katso myös vihat · haittaväki · luonto · noidannuoli · tartunta
Lue lisää Laura Stark-Arola (2002), The Dynamistic Body

neuvokkivirsi

Häissä laulettu opetusvirsi, joka opastaa nuoren parin uusiin rooleihinsa.

Katso myös virsi · lauluhäät

niksauttaja

Parantaja, joka asettaa nyrjähtäneitä tai sijoiltaan menneitä jäseniä paikoilleen.

Katso myös hieroja

nimen vihat

Vaiva, jonka syyksi katsotaan ihmiselle sopimaton nimi. Nimenpesussa vanha nimi pestään pois ja tilalle annetaan toinen.

Lue lisää Sieluista, väestä ja parantamisesta

nimenpesu

Toimitus, jossa ihmiselle sopimattomaksi katsottu nimi pestään pois ja tilalle annetaan toinen. Nimenpesu voidaan tehdä lapselle tai aikuiselle.

Katso myös nimiäiset · vihat · nimen vihat

nimenvaihto

Väentapainen nimenpesu ja nimiäiset, joilla otetaan uusi nimi esimerkiksi kasteen poispesun jälkeen.

Katso myös tosinimi

nimiäiset

Juhla, jossa lapsi saa nimensä ja hänet otetaan osaksi perhettä ja yhteisöä. Väentapaisessa toimituksessa nimen yhteys sukuun voi olla tärkeä. Nimiäiset voidaan pitää myös aikuiselle.

Katso myös nimenpesu · vainaja · sielunimi · lapsen tervehyttäminen

noaidi

Saamelainen noita. Sana on samaa alkuperää kuin suomen noita.

Katso myös lovinoita · lapinnoita · saivo · tietäjiä, noitia ja parantajia (henkilöt)

noidaksi joutuminen

Noidantaudin kautta tapahtuva kutsumus parantajan, tietäjän tai noidan tehtävään.

Katso myös tietäjäntauti

noidan polku

Nykyinen nimitys noidan taitojen ja kokemuksen karttumiselle. Vanhempia ilmauksia ovat noidaksi tulo ja taitojen saaminen.

Katso myös tietäjänoita · noidantauti · tietäjänpolku

noidannuoli

Perinteen selitys äkilliselle, pistävälle kivulle. Aiheuttajana pidetään näkymätöntä nuolta, jonka noita tai muu olento lähettää.

Katso myös nenä · pistos

noidantauti

Noidaksi tuloon liittyvä kriisi. Tässä perinteen tulkinnassa ihminen kokee vastoinkäymiset tai sairastelun henkimaailman kutsuksi noidan työhön.

Katso myös noidan polku · jumalantauti · tietäjäntauti

noita

Käytän noitaa pohjoisen perinteen osaajasta, jonka työssä korostuvat haltioituminen, tuonpuoleiseen suuntautuvat matkat sekä suhteet esivanhempiin ja apuolentoihin. Kansankielessä noidaksi on kutsuttu myös parantajaa tai vahingoittamisesta epäiltyä ihmistä.

Katso myös tietäjä · tietäjänoita · loveen lankeaminen · trulli · lentonoita · noaidi · ampuja · tietäjiä, noitia ja parantajia (henkilöt)
Lue lisää Noita

Nokeainen

Näädän ja majavan emuu. Myös Nokeinen.

Katso myös Tuheroinen

nosto

Tietäjä nostaa omaa luontoaan valmistautuessaan toimitukseen. Nosto voi kohdistua myös muuhun väkeen tai olentoon, jota tarvitaan avuksi. Nostaa voidaan esimerkiksi karhu, sudet tai kalma. Nosto on väen liikkeelle panemista.

Katso myös luonnon nostatus · haltioituminen

Nuutinpäivä

13.1., perinteinen joulunajan lopetus: ”paha Nuutti pois sen viepi”.

Katso myös nuuttipukki · pyhät viikot · joulu

nuuttipukki

Joulun päättyessä talosta taloon kiertävä naamioitu vieras. Vanhemmassa tavassa nuuttipukki vaatii kestitystä. Nykyisin kiertäjä voi olla lapsi, joka laulaa ja saa palkkioksi makeisia.

Katso myös kekripukki
Lue lisää Elävän perinnön wikiluettelo, Nuuttipukit

Nyyrikki

Tapion poika, jonka puoleen pienriistan pyytäjä kääntyy. Metsässä Nyyrikki opastaa pyytäjää riistan jäljille.

Katso myös Tyytikki

näkijä

Ihminen, joka havaitsee muilta kätkössä olevia asioita. Näky voi koskea tulevaa tapahtumaa tai läsnä olevaa henkimaailman olentoa.

Katso myös ennustaja

Takaisin hakemistoon

O

onni

Ihmisen menestystä kantava voima eli lykky. Esimerkiksi riistaonni ilmenee saaliin saamisena.

Katso myös para

osaaja

Yleisnimitys tietäjälle tai parantajalle, joka ”osaa”, eli hallitsee salatun tiedon ja sanan mahdin.

Katso myös taitaja · tietomies

Otava

Seitsemän tähden muodostama tuttu kuvio Isossa karhussa. Karhun syntyyn liittyvässä runokuvassa Otava antaa taivaallisen lähtöpaikan maan päälle laskettavalle karhulle.

Katso myös ylinen
Lue lisää Karhunpalvonta

otto

Parannustoimituksen vaihe, jossa tietäjä etsii kantajastaan eronneen itsen tai haltijan ja ottaa sen haltuunsa palautusta varten.

Lue lisää Sieluista, väestä ja parantamisesta

Takaisin hakemistoon

P

paha silmä

Katse, jonka välityksellä kateus voi viedä toiselta onnen. Itse katseen vaikutuksesta käytetään sanaa silmäys.

paikkahaltija

Paikan haltija, jonka kanssa siellä toimiva ihminen joutuu tekemisiin. Paikkana voi olla yhtä hyvin asuttu talo kuin metsä tai lähde. Väentapaisessa käytännössä suhde tulee näkyviin jo siinä, miten tulija tervehtii, pyytää lupaa tai jättää antimen.

Katso myös hiisi · lyyli · kotitonttu
Lue lisää Käytös pyhillä paikoilla

painajainen

Perinnekertomusten olento, joka tulee yöllä nukkujan päälle painamaan. Nukkuja voi kokea, ettei pääse liikkumaan tai saa henkeä.

Katso myös henkimaailma

pajan väki

Pajan paikkahaltijan, raudan ja sepän väestä koostuva voima.

palautus

Toimitus, jolla ihmiselle kuuluva sielunosa tai muu väki saatetaan takaisin paikalleen. Myös tilasta kadonnut hyvä väki voidaan palauttaa.

Katso myös otto · sielunpalautus

Pankakoski

Lieksanjoen koski, joka esiintyy myös loitsuissa. Tulkitsen sen pyörteen elävien maailman ja tuonpuoleisen rajapaikaksi.

Katso myös Imatrankoski

Panu

Tulen nimi runoissa ja loitsuissa. Kun tulta puhutellaan Panuna, sanat osoitetaan elävälle, väkevälle olennolle.

Katso myös tulen väki · Panuttaret

Panuttaret

Tulen naispuolisia haltijoita. Loitsuissa heitä pyydetään lievittämään tulen vihoja. Nimi liittyy tulen nimeen Panu.

para

Omistajalleen vaurautta kantava olento. Kertomuksissa para tuo taloon maitoa, voita tai viljaa, jonka se vie toisesta talosta.

Katso myös onni

parannusloitsu

Loitsu, jolla pyritään poistamaan vaiva tai lievittämään sitä.

Katso myös päästö · puhaltaja

parantaja

Kuka hyvänsä kansanomaisia tai väentapaisia parannustoimia harjoittava henkilö. Parantaja voi olla tietäjä, noita, kukkaroeukko, pohu, myrrysmies, kuppari, hieroja, niksauttaja, kylvettäjä, haltijokas, lumooja, tenhooja, runoi, intomies, maajumala, loihtija, luonnokas, lukujen tuntija, manaaja, puhaltaja, kannuskämmen jne.

Katso myös kansanparantaja · kansanparannus · tietäjiä, noitia ja parantajia (henkilöt)

patvaska

Karjalaisen lauluhääperinteen rituaalinen asiantuntija. Painotan hänen tehtäväänsä parin ja varsinkin morsiamen suojelijana silloin, kun morsian siirtyy kodista ja suvun piiristä toiseen.

Katso myös itkuvirsi · tietäjä · loitsu · puhemies · hovi

peijaiset

Suuren saaliseläimen kaadon jälkeen pidettävä juhla. Peijaisissa eläintä kiitetään ja se saatetaan takaisin emuunsa hoiviin. Karhunpeijaiset ovat tämän tavan tunnettu muoto.

Lue lisää Karhunpalvonta

peilistä katsominen

Ennustustapa, jossa tulevaa katsotaan peilistä olan yli taakse.

Katso myös tinanvalu

Pellervoisen herätys

Ukonvakkojen riitti, jossa kasvun haltija Pellervoinen herätetään kylvöjen ajaksi.

Katso myös Ukon malja · kylvöpuuro

Pellonpekko

Ohran ja oluen haltija. Agricolan jumalluettelossa Pellonpekko saa ohran kasvamaan.

Katso myös ukonvakka · Runkoteivas
Lue lisää Agricolan jumalluettelo

perinnejatkuvuus

Elävä suhde ylisukupolvisen tiedon ytimeen. Muodon muutos ei katkaise perinnettä, jos sen ydin säilyy.

Katso myös revitalisaatio · uususkonnollisuus

persoonasielu

Olennon minuutta kantava sielun puoli. Kutsun sitä itseksi tai varjosieluksi.

pesu

Vedellä puhdistaminen. Rituaalisessa pesussa poistetaan haittaväkeä, esimerkiksi kalmaa. Nimenpesussa pestään pois sopimattomaksi katsottu nimi.

Katso myös puhdistus · kasteen poispesu · kylvetys

pesäpäivät

Talvipäivänseisauksen tienoon päivät, jolloin auringon sanotaan lepäävän pesässään ennen päivän pitenemistä.

Katso myös kesäpäivänseisaus · talven selkä

Pielisen tietäjäkeskus ry

Marraskuussa 2020 perustettu pohjoiskarjalainen kulttuuriyhdistys, jonka toiminnan keskipisteenä on Pielinen ja sen ympäristö. Yhdistys jatkaa karjalaista ja suomalais-ugrilaista tietäjäkulttuuria ja šamanistista perinnettä. Se vaalii luonnon kiertoa, kansanparannusta, runoutta ja perinteisiä käsitöitä sekä pyrkii tuomaan tietäjäperinteen osaksi nyky-yhteiskunnan keskustelua.

Katso myös Taivaannaula ry · Karhun kansa · tietäjänoita
Lue lisää Pielisen tietäjäkeskus ry

pieni musta mies

Talvennavan riitissä laulettavassa runossa merestä nouseva hahmo, joka kaataa ison tammen ja vapauttaa päivän ja kuun.

Katso myös maailmanpuun kaato

pienkantele

Historiallinen, useimmiten viisikielinen kantele, joka kytkeytyy vanhaan runolaulukulttuuriin.

Katso myös koverokantele · huojunta

pihkaus

Haavan hoito kuusenpihkalla, metsän verellä, joka sitoo haavan ja pysäyttää raudan väen.

Katso myös verensulku · raudan vihat

Pihlajatar

Pihlajan emuu eli kantaemo. Karhun synnyn runoissa Pihlajatar mainitaan myös karhun emona.

Katso myös Tuometar · Katajatar · Kati · Hongotar

piilopirtti

Häärituaalin vaihe, jossa morsian piilotetaan esimerkiksi aittaan ja sulhasen on löydettävä hänet.

piilotusmerkki

Suojamerkki, jonka tarkoitus on pitää äiti ja lapsi piilossa haitallisilta henkivoimilta.

Katso myös suojaus

pilaus

Ihmisen, eläimen tai esineen onnen tai toimintakyvyn turmeltuminen vieraan vaikutuksesta. Kertomuksessa pilauksen huomaa esimerkiksi siitä, että lehmä lakkaa lypsämästä.

Katso myös haittaväki · riena

pilkkalaulu

Häissä laulettu pilkka, joka suojaa kateudelta ”hämäämällä” liialla ylistyksellä houkutellut pahat voimat.

Katso myös ylistyslaulu

pistos

Äkillisen, pistävän kivun nimitys. Kun kivun ajatellaan tulevan ammutusta noidannuolesta, kyse on ampumataudista.

pitämyspuu

Talon tai suvun puu, jota hoidetaan ja jonka juurelle viedään antimia. Käytän myös nimiä lyylipuu ja uhripuu. Omassa ajattelussani sen juuret yhdistävät pihapiirin maahan ja suvun vainajiin.

Katso myös lyyli · karsikko
Lue lisää Pitämyspuu

pohja

Maailman pohja eli alinen. Omassa maailmankuvassani pohja on myös suunta, johon vedet laskevat. Siihen liittyvät pohjoinen ja Pohjola.

Pohjan Akka

Louhen nimi Pohjolan emäntänä. Omassa maailmansyntytulkinnassani Pohjan Akka on sama luojajumalatar kuin Tuonen Tytti.

Pohjan Herra

Iku-Turson nimi Pohjan hallitsijana. Maailmansyntytulkinnassani hän on Väinämöisen isä.

Katso myös Kawe Ukko

Pohjannaula

Pohjantähden nimi, myös taivaannaula. Taivaankansi kiinnittyy sen kohdalta maailmanpylvääseen ja kiertyy naulan ympäri.

Katso myös Taivaannaula ry

pohjoinen

Ilmansuunta. Myyttisessä maantieteessäni pohjoinen on paikka maailman pohjalla. Siihen liittyvät kylmyys ja Pohjola.

Pohjola

Alisessa oleva paikka, jota hallitsee Louhi. Runoissa Pohjolaan kuljetaan muun muassa kosimaan ja sampoa hakemaan.

Katso myös Turja · Pohjolan Emäntä

Pohjolan Emäntä

Pohjolan hallitsija. Omassa ajattelussani Pohjolan Emäntä on sama luojajumalatar kuin Mannutar, Tuonen Tytti eli Tuonelan Tytär, Louhi ja Loviatar.

Katso myös Pohjan Akka · luoja
Lue lisää Maailman synty

Pohjolan poika

Pohjolasta lähtöisin oleva runojen hahmo. Nimi voi tarkoittaa Ilmarisen sisaren surmaajaa. Omassa maailmansyntytulkinnassani myös Väinämöinen on Pohjolan poika isänsä kautta.

Katso myös Annikki

pohu

Kansanparantajan nimitys. Myös pohakka.

Katso myös kuppari

poppamies

Nykykielen sana luonnonkansojen tietäjästä ja perinteisestä parantajasta. Sana on etymologisesti sukua sanalle pappi.

Katso myös kansanparantaja · noita

pouta-onni

Heinätöissä tarvittava kuiva sää, jota tietäjä pyrkii turvaamaan säänkatsojana ja pilvien ajajana.

povaaminen

Tulevan tai salatun ennustaminen esimerkiksi kortein, kahvinporoista tai kädestä.

Katso myös arpominen · ennustaja

prostittaminen

Karjalaiseen perinteeseen kuuluva maahan asti kumartaen tehty anteeksipyyntö ja lepyttely, jota käytetään häissä ja parannuksessa.

Katso myös lepytys

puhaltaja

Parantaja, jonka toimituksessa puhalluksella siirretään väkeä tai karkotetaan kipua. Myös puhallusmies tai -nainen.

Katso myös parannusloitsu

puhdistus

Toimitus, jolla ihmisestä, eläimestä tai paikasta poistetaan haittaväkeä. Puhdistuksessa voidaan käyttää esimerkiksi vettä tai savua.

Katso myös pesu

puhe

Tietäjän työssä puhe on teko. Sanomalla asian ääneen hän voi kutsua haltijaa, muistuttaa rautaa sen synnystä tai käskeä vaivan lähtemään.

Katso myös sana

puhemies

Sulhasen kosiomatkan neuvottelija ja suojelija. Karjalassa patvaska.

Katso myös hovi

puoltaja

Noidan tai tietäjän apuna toimitukseen osallistuva ihminen. Puoltajan tehtävistä on säilynyt niukasti kuvauksia.

Katso myös apuhenki

puoskari

Ruotsin kvacksalvare-sanaan palautuva halventava nimitys luvattomalle lääkitsijälle. Viranomaiset ja kirkko käyttivät sitä kansanparantajista.

Katso myös kansanparantaja · poppamies · uskomushoito

puun vihat

Vahingoitetun tai väärin kaadetun puun, erityisesti pihlajan tai koivun, aiheuttama vaiva.

Katso myös vihat · metsän vihat

pyhä lehto

Pyhänä paikkana pidetty metsikkö. Siellä voidaan puhutella paikan haltijaa ja viedä sille antimia.

Katso myös hiisi
Lue lisää Käytös pyhillä paikoilla

pyhä paikka

Paikka, johon suhtaudutaan sen oman luonteen ja siellä elettyjen suhteiden vuoksi erityisellä tavalla.

Katso myös hiisi · paikkahaltija · rike
Lue lisää Käytös pyhillä paikoilla

pyhä tuli

Juhlissa kitkalla tai iskien sytytetty rituaalitulen liekki. Pyhien tulien hiiliä säästetään seuraavan vuoden tulen siemeneksi.

Katso myös tuli · kekrivalkea · helavalkea · kokko

pyhät viikot

Talvipäivänseisauksen ja Nuutin tai viimeistään Talvennavan välinen aika, jolloin ajattoman ajan kiellot ja käytösnormit ovat tiukimmillaan. Lyhyesti ”pyhät”.

pyyntionnen varaaminen

Aseiden ja ansojen puhdistaminen ja suojaaminen loitsuin ennen pyyntiä, jotta kateus ja ihmisväki eivät tartu niihin.

Katso myös varaus · riistaonni · kateiden karkotus

pyyntiruno

Pyyntiin liittyvä runo, jossa esimerkiksi metsän haltijaa puhutellaan saaliin toivossa.

Katso myös Juonetar

pyytäjä

Kalastaja tai metsästäjä, joka tavoittelee saalista. Väenuskossani pyytäminen sisältää myös pyynnön saaliin antajalle.

pyytäminen

Pyytäjä tavoittelee saalista ja voi samalla osoittaa pyyntönsä metsälle, vedelle tai riistan haltijalle. Saaliin saaminen velvoittaa myös vastaanottajaa.

Katso myös erä · erämaa · emuu
Lue lisää Karhunpalvonta

päivä

Runokielessä aurinko. Kun iso tammi peittää päivän ja kuun, se estää niiden valon pääsyn maahan.

Katso myös Päivätär

päivänkehrä

Aurinkoa kuvaava pyöreä merkki. Yksi sen muodoista on kehä, jonka sisällä on tasavartinen risti.

Katso myös kahdeksankanta

Päivätär

Päivän eli auringon jumalatar. Runossa Päivätär kehrää kultalankaa.

pärrä

Pyöritettävä päristin. Suviöinä ja maan herättelyssä metelöidään pärrillä, kelloilla ja torvilla pahan karkottamiseksi.

Katso myös helistin

päänpano

Häiden huipennus morsiamen kotona: neidon hiukset letitetään ja hänen päähänsä pannaan vaimon tunnus, kuten säpsä.

pääsiäisnoita

Pääsiäisen aikaan liikkuva trulli. Kertomuksissa pääsiäisnoita käy vieraan navetassa viemässä karjan onnea omaan taloonsa.

päästö

Toimitus, jossa ihminen vapautetaan häntä sitovasta vaikutuksesta, esimerkiksi kirosta tai pilauksesta. Myös päästäminen.

Katso myös parannusloitsu

Takaisin hakemistoon

R

rajankävijä

Tietäjä seremonialistina, joka toimii eri tilojen kynnyksellä suojaajana ja väen ohjaajana.

Katso myös siirtymäriitti

raudan häpäisy

Rautaa muistutetaan raudan synty -loitsulla sen alkuperästä suossa ja maidossa, jotta tietäjä saa vallan sen yli.

Katso myös raudan vihat · syntyjen luku

raudan luvut

Rautaan liittyvät loitsusanat. Niissä voidaan vedota raudan syntyyn.

raudan synty

Runoissa ja loitsuissa kerrottu raudan alkuperä. Tietäjä voi vedota siihen puhutellessaan vahingon tehnyttä rautaa.

Katso myös raudan väki

raudan vihat

Raudan aiheuttamaan haavaan liittyvä vahingollinen vaikutus perinteen sairauskäsityksessä.

raudan väki

Raudan voima ja ominaislaatu. Terässä se ilmenee kykynä leikata. Tietäjä puhuttelee rautaa sen synnyn tuntevana.

Katso myös raudan synty · suojaus
Lue lisää Väki – voima, joukko ja olemus

Rauni

Ukon puoliso Agricolan jumalluettelon tavallisen tulkinnan mukaan. Ukon ja Raunin yhteyteen liitetään sade ja viljan kasvu.

Katso myös ukonvakka · Ryönikkä
Lue lisää Janne Saarikivi: Huomioita Agricolan psalttarin esipuheen jumalista

resitaatio

Loitsun esitystapa puheen ja laulun välitilassa.

Katso myös lukija

revitalisaatio

Yhteisön pyrkimys palauttaa kadotettu tai marginalisoitu osa kulttuuriaan merkitykselliseksi.

Katso myös uudelleenalkuperäiskansaistuminen · uudelleenperinnekulttuuristuminen · perinnejatkuvuus

riena

Työvälineeseen kohdistuva pilaus. Kertomuksessa rienan huomaa siitä, että ehjäkin työkalu lakkaa toimimasta käyttäjänsä käsissä.

riidenmarja

Näsiän vanha nimi. Kansanparannuksessa nimi yhdistää myrkyllisen kasvin tautiin nimeltä riisi.

Katso myös Loviattaren pojat

riihenhaltija

Riihessä asuva haltija, jota tervehditään ja jolle lyylitään riihitöiden aikaan.

Katso myös jouluaatto

riimusauva

Puusta veistetty ikuinen kalenteri, jonka riveillä ovat merkkipäivät, 365 päiväriimua ja 19 kuuriimua. Sana riimu tarkoittaa alun perin viiltoa.

Katso myös karkauspäivä · kuukausien nimet

riisi

Lasta jäytävä tautiolento. Tautien syntyä kuvaavissa runoissa riisi on yksi Loviattaren pojista.

Katso myös Loviatar · rutto

riistaonni

Pyytäjän menestys riistan saamisessa. Pyyntirunossa riistaonnea voidaan pyytää mm. Mielikiltä.

rike

Paikan tai yhteisön tapaa loukkaava teko. Pyhällä paikalla tehty rike voi perinteessä selittää, miksi paikan haltija suuttuu tai ihmiselle koituu haittaa.

Katso myös pyhä paikka

rintamaat

Asutut ja viljellyt maat. Erälle lähtevä jättää rintamaiden pellot ja pihapiirit taakseen ja siirtyy pyyntimaille.

Katso myös erämaa · Lappi

rohto

Mikä hyvänsä parantava aine tai teko: yrttitee, rituaali, sana tai jopa aie.

Katso myös kansanparannus

Runkoteivas

Rukiin kasvua hallitseva olento. Agricolan jumalluettelossa nimi on muodossa Rongoteus. Ohran kasvu taas kuuluu Pellonpekolle.

Katso myös Vironkannos
Lue lisää Agricolan jumalluettelo

runoi

Myös runooja. Runon taitaja, joka hallitsee runomuotoiset loitsut ja osaa käyttää niitä tietäjän työssä.

Katso myös laulaja

runojalka

Säkeen rytminen yksikkö, kalevalamitassa kaksitavuinen trokee.

Katso myös nelipolvinen trokee

runolaulu

Runon laulamista.

Katso myös kalevalamitta · loitsu · alkumuna · laulaja · laulu
Lue lisää Väenuskoisia runolauluja ja loitsuja

ruskea ja rupinen neito

Paiseiden emuu.

Katso myös ajos · ajettuma

Rutimoraita

Runojen Rutimon raita. Noidannuolen syntyä kerrottaessa nuolen puu saadaan sen oksista. Samassa runossa puhutaan pahan tammen taittumisesta.

Katso myös iso tammi

Rutjankoski

Runojen pohjoinen koski, joka esiintyy Turjankosken rinnalla. Manauksessa sinne lähetetään kipuja ja tauteja.

Katso myös kurimus

rutto

Kuolettava kulkutauti. Tautien syntyä kuvaavassa runossa Rutto voi olla yksi Loviattaren pojista.

Katso myös riisi

ruumis

Olennon aineellinen olemus. Puhun myös elävän olennon ruumiista. Elämä ilmenee siinä löylynä, lämpönä ja hengityksenä.

Katso myös keho

ruumissielu

Elävän ruumiin lämpönä ja hengityksenä ilmenevä sielun puoli. Kutsun sitä löylyksi.

Katso myös keho

Ryönikkä

Ukon puoliso savolaisessa perinteessä. Agricolan jumalluettelossa hänen nimensä on Rauni. Ryönikkä liitetään sateenkaareen eli Ukonkaareen ja pihlajaan (ruots. rönn).

Katso myös ukonvakka

Takaisin hakemistoon

S

saalis

Pyynnissä saatu eläin tai kala. Väenuskossani saalis on metsän tai veden anti, joka velvoittaa pyytäjää vastavuoroisuuteen.

Lue lisää Metsä on totta

Saari

Kyllikin kotipaikka meren takana. Kalevalassa Lemminkäinen lähtee Saareen kosimaan.

saattosanat

Vainajalle tai saattoväelle osoitetut sanat hautajaisissa.

saivo

Saamelaisen perinteen tuonpuoleinen maailma ja sen henget.

Katso myös noaidi · tuonpuoleinen

sammakon vihat

Sammakon ”puremaksi” kutsuttu, ennen hyvin vaarallisena pidetty vaiva.

Katso myös vihat

Sampo

Ilmarisen takoma vaurauden tuoja, joka tuottaa haltijoilleen hyvää. Kalevalassa sampo jauhaa jauhoja, suolaa ja rahaa. Runojen kirjokansi voi tarkoittaa sampoa tai sen kantta. Sammolla viitataan myös maailmanpuuhun.

Katso myös samporuno

samporuno

Runo, jossa kerrotaan sammon vaiheista, kuten sen takomisesta tai ryöstöstä.

sana

Tietäjän puheessa sana on teko. Sillä voi puhutella haltijaa, pyytää apua tai käskeä vaivaa lähtemään.

Katso myös sanat · siunaus · puhe

sanamagia

Luottamus siihen, että sana on teko: tietäjä ei pelkästään rukoile parantumista, vaan käskee.

Katso myös puhe · syntyjen luku

sanat

Tietäjän tuntemat loitsusanat. Esimerkiksi raudan sanat liittyvät raudan syntyyn. Voimallisista sanoista käytetään myös nimitystä luotteet.

Katso myös sana · Antero Vipunen

sankariruno

Runo, jonka aiheena ovat sankarin teot ja vaiheet.

Saraja

Alkumeren nimi, myös Sara tai Sarajas. Maailmansyntytulkinnassani alkumeren vesi purkautuu kivestä.

Lue lisää Maailman synty

sateenkaari

Ukon jouseksi tai Ukonkaareksi kutsuttu valokaari. Tulkinnassani se yhdistää sateen antajan ja sadetta saavan maan, ylisen ja keskisen.

Katso myös Ukko Ilmarinen

sauna

Peseytymisen ja löylyn paikka. Väentapaisessa elämässä sauna on myös pyhä paikka. Siellä otetaan lapsi vastaan, saunotetaan morsian ja pestään vainaja.

Katso myös kuppari

saunan pyhitys

Saunan rituaalinen valmistaminen juhlan tai toimituksen tilaksi. Aloittaa usein vuotuisjuhlan seremoniallisen vaiheen.

Katso myös löyly · juhannus

sepän väki

Sepän oma luonto, joka siirtyy hänen takomiinsa esineisiin.

Katso myös pajan väki

sielu

Käytän sielua vierasperäisenä yhteisnimenä usealle olennon olemisen puolelle. Löyly ilmenee ruumiillisena elämänä, itse kantaa persoonaa ja haltija eli luonto olennon ominaislaatua.

Katso myös sielulintu · ihminen
Lue lisää Sieluista, väestä ja parantamisesta · Haltija ja olennon oma luonto

sielulintu

Linnun hahmossa ilmenevä sielu tai sen vartija. Sielulintu voi lähteä ruumiin luota ihmisen nukkuessa.

sielumatka

Noidan matka henkimaailmaan tietoa tai apua hakemaan. Loveen langetessa ruumis jää paikalleen ja matka voi suuntautua aliseen tai yliseen.

Katso myös vapaasielu
Lue lisää Noita

sielunimi

Ihmisen olemukseen sopiva nimi. Käytän sanaa myös nimestä, jonka ajatellaan yhdistävän lapsen esivanhempaan. Sopimattomaksi koettu nimi voidaan vaihtaa nimenpesussa.

Katso myös nimiäiset · tosinimi

sielunkierto

Itsen ja luonnon paluu kuoleman jälkeen elävien joukkoon uuden syntymän kautta suvussa.

Katso myös uudestisyntymä · sielu

sielunpalautus

Toimitus, jossa noita tai tietäjä palauttaa ihmisestä erkaantuneen sielun. Palautettava voi olla itse tai luonto.

Katso myös ihettömyys · palautus
Lue lisää Sieluista, väestä ja parantamisesta

siirtymäriitti

Toimitus, jossa yksilö tai yhteisö siirtyy asemasta toiseen irtautumisen, välitilan ja liittymisen kautta.

Katso myös rajankävijä

silmäys

Katseen välityksellä vaikuttava kateus. Perinteessä silmäyksen ajatellaan voivan viedä esimerkiksi lapselta tai kotieläimeltä onnen.

Katso myös kade · paha silmä

sitominen

Toimitus, jolla väki tai vaiva kiinnitetään määräpaikkaan. Kipu voidaan sitoa kiveen. Metsänpeittoa purettaessa sidotaan metsä esimerkiksi solmimalla puiden latvoja yhteen.

Katso myös kipukivi

siunaus

Hyvää toivova tai suojaa antava sana tai teko. Siunauksella voidaan vahvistaa ihmisen luontoa tai saattaa toinen matkaan.

sosiaalinen kuolema

Vainajan lopullinen siirtyminen pois elävien yhteisöstä muistoaterioiden myötä.

Katso myös kuusnedäliset · vuotehiset

sukeltajamyytti

Maailmansynnyn aihe, jossa jokin sukeltava olento noutaa veden alta ainesta ensimmäistä maata varten.

Katso myös alkumuna · kuikka
Lue lisää Maailman synty

Sulka-Ukko

Tapion riistalintuihin liittyvä hahmo, jota pyydetään lennättämään linnut pyytäjän eteen.

Katso myös Höyheneukko · Tapiotar · leperitsa

suojaus

Toimi, jolla vieraan väen pääsy ihmiseen, eläimeen tai kotiin pyritään estämään. Suojana voi olla esimerkiksi rauta, merkki tai siunaus.

Katso myös raudan väki · käpälikkö · torjunta · ukonkirves

suojelushaltija

Ihmistä, eläintä tai paikkaa suojeleva haltija. Ihmisen omasta suojelushaltijasta käytän myös sanaa luonto.

Katso myös henki · suojelushenki

suojelushenki

Suojelushaltijan rinnakkaisnimi.

Katso myös henki · luonto

suola

Suojauksessa ja puhdistuksessa käytettävä aine. Väentapaisessa ajattelussani suola sitoo väkeä.

Katso myös varaus

Surma

Kuolema petomaisena olentona. Sanonta ”joutua Surman suuhun” säilyttää kuvan Surmasta, jolla on suu ja hampaat.

Katso myös Tuonela

susiminen

Varattoman eli köyhän morsiamen suorittama oman kylän kiertäminen itkijöiden kanssa apua eli tarjoamisia sekä taloustavaroita keräämässä. Tapahtuu viimeistään päivä pari ennen sulhasen saapumista. Itkuissa morsian on susi ja sulhanen karhu.

Katso myös andilas · itketys

suurnoita

Poikkeuksellisen mahtavana pidetty noita. Kertomuksissa suurnoidan maine ulottuu hänen omaa asuinseutuaan kauemmas.

Katso myös lapinnoita · mahtaja · tietäjiä, noitia ja parantajia (henkilöt)

Suvannon sulho

Väinämöisen nimi kosijana. Suvanto on virran tyyni kohta, ja sama sana kuuluu myös hänen asuinsijansa Uvantolan nimessä.

Katso myös Uvantolainen

suvi

Vanha sana kesälle. Itä- ja Pohjois-Suomessa myös suojakeli.

Katso myös suviyöt · kuukausien nimet

suviyöt

Huhtikuun lopun (23.–26.4.) juhla-aika, jolloin työt siirtyvät ulos ja talo ja laitumet kierretään metelöiden pahan ja petojen karkottamiseksi.

Katso myös pärrä · suvi

synnyttäneen kiinnitys

Toimitus, jolla äiti saatetaan synnytyksen jälkeen takaisin elävien arkiseen yhteyteen. Äidin terveyden ja onnen puolesta voidaan laulaa tai lyyliä.

Katso myös lapsen tervehyttäminen

synnytyssauna

Sauna synnytyksen paikkana, portti maailmojen välillä, jonka pielet suojataan raudalla, katajalla ja loitsuin.

Katso myös ämmänainen · vyöttäminen · synnyttäneen kiinnitys

synty

Asian myyttinen alkuperä ja kertomus siitä. Kun tietäjä lukee raudan synnyn, hän voi puhutella vahingon tehnyttä rautaa ja muistuttaa sitä alkuperästään. Tämä mahdollistaa rautaan kohdistuvan vaikuttamisen.

Katso myös loitsu · luotteet
Lue lisää Siria Kohonen ja Tuukka Karlsson (2024), Suomalais-karjalainen loitsurituaali

syntyjen luku

Loitsijan tapa vaikuttaa puhuteltavaan lausumalla tämän alkuperä ääneen. Kun tietäjä lukee raudan synnyn, hän osoittaa raudalle tietävänsä, mistä se on lähtöisin.

Katso myös syntyloitsu

syntyloitsu

Loitsu, jossa puhuteltavaa muistutetaan sen synnystä, jotta siihen voidaan vaikuttaa.

Katso myös syntyjen luku

syntyruno

Runo, joka kertoo jonkin asian myyttisestä alkuperästä eli synnystä.

Katso myös Syöjätär

syyspäiväntasaus

Syksyn taitekohta, jolloin yö ja päivä ovat jokseenkin yhtä pitkät. Sadonkorjuu on käynnissä, muuttolinnut lähtevät ja kekri lähestyy.

Lue lisää Kekri

Syöjätär

Loitsujen ja satujen vahingollinen naispuolinen olento. Käärmeen syntyä kuvaavassa runossa käärme saa alkunsa Syöjättären syljestä.

Katso myös syntyruno · Ajatar

säikäys

Äkillinen pelästyminen, jonka seurauksena ihmisen luonnon tai itsen katsotaan voivan joutua sijoiltaan. Sielunpalautuksella etääntynyt sielunosa kutsutaan takaisin.

Katso myös ihettömyys

Sämpsä Pellervoinen

Runojen kylväjä, joka saa maan kasvamaan. Kalevalassa hän kylvää puita kullekin puulajille sopivaan paikkaan.

Katso myös Kati · Äkräs

säpsä

Karjalainen naisen päähine, naimisiin menneen vaimon tunnus.

Katso myös päänpano

säänkatsoja

Tietäjä yhteisön sään ennustajana ja tarvittaessa sään nostajana tai pilvien hajottajana.

Katso myös pouta-onni

Takaisin hakemistoon

T

taika

Teko, jolla tavoitellaan esimerkiksi onnea tai suojaa haittaväeltä. Taikaan voi kuulua esineen käyttö, solmun tekeminen tai loitsu.

Katso myös lumous · tapiontuulenhattu

taitaja

Yleisnimitys sille, joka hallitsee loitsut, synnyt tai muun salatun tiedon. Esimerkiksi loitsurunojen tai lumouksen taitaja.

Katso myös tietäjä · osaaja

taivaankansi

Taivaan kaartuva laki, jonka Ilmarinen takoo. Tähtien kirjomaa taivaankantta kutsutaan kirjokanneksi. Maailmansyntytulkinnassani takominen vastaa alkumunan osista syntyvää taivasta.

Katso myös Pohjannaula · tähti
Lue lisää Maailman synty

taivaanmerkit

Talvipäivänseisausta seuraavan aamun ensi säteistä ja taivaasta luetut enteet tulevasta vuodesta.

Katso myös koi

Taivaannaula ry

Vuonna 2007 perustettu suomalainen yhdistys, jonka tavoitteena on suomalaisen perinnekulttuurin ja henkisen perinteen säilyttäminen ja elävänä pitäminen. Yhdistys järjestää muun muassa hiisien päivää, jolla kunnioitetaan kotoperäisen uskon pyhiä paikkoja. Vuodesta 2013 se on tehnyt yhteistyötä virolaisen sisarjärjestönsä Maavalla Kodan kanssa. Nimi viittaa Pohjantähteen eli taivaannaulaan.

Katso myös Karhun kansa · Pielisen tietäjäkeskus ry · kansanusko
Lue lisää Taivaannaula ry

taivaskarhu

Myytin taivaasta laskeutunut karhu, joka liittyy ensimmäiseen neitoon ja uhrautuu. Hänestä syntyy peijaisriitti.

Katso myös Otava · kallon nosto

talven selkä

Keskitalvi. Kun talven selkä kansanomaisen ajanlaskun mukaan Heikin päivänä taittuu, karhun sanotaan kääntävän pesässään kylkeä.

Katso myös pesäpäivät · Talvennapa

Talvennapa

Keskitalven juhla ja taitekohta, jolloin Pohjola on vahvimmillaan ja talven selkä taittuu. Talvennapaa vietetään yleensä tammikuun lopulla. Se on yksi Karhun kansan vuotuisjuhlista.

Katso myös pesäpäivät · kekri · talvipäivänseisaus · maailmanpuun kaato · pyhät viikot

talvipäivänseisaus

Vuoden lyhimmän päivän aika. Aurinko lepää sanonnan mukaan pesässään. Näitä päiviä kutsutaan pesäpäiviksi.

Katso myös Talvennapa

Tapaninpäivä

26.12. (myös Tapani, Tahvana), jolloin joulun hiljaisuus löystyy ja väki lähtee sukuloimaan.

Katso myös joulu

Tapio

Metsän isäntä, jonka nimi voi tarkoittaa myös metsää itseään. Pyyntirunossa Tapion puoleen kääntyvä ihminen puhuttelee metsää sellaisena, joka voi kuulla pyynnön ja päättää, antaako se saalista.

Katso myös Mielikki · Nyyrikki · Tapion neito
Lue lisää Metsä on totta

Tapion kanto

Vesova kanto, josta metsä jatkaa kasvuaan. Väentapaisessa tulkinnassani sen kasvuvoima liittyy hedelmällisyyteen.

Katso myös Tapion lukko

Tapion lukko

Umpipuu, jossa oksa kasvaa takaisin runkoon tai kaksi runkoa yhteen ja väliin jää aukko. Aukon läpi viemällä esine saatetaan metsän väen yhteyteen.

Katso myös Tapion kanto

Tapion neito

Annikin nimi metsän tyttärenä. Pyytäjä voi kääntyä hänen puoleensa saadakseen riistaonnea.

Katso myös Tapio

tapionpöytä

Pöytämäisen tasaiseksi kasvava kataja tai kuusi. Sen päälle annetaan Tapiolle lyyli riistaonnen toivossa tai kiitokseksi saaliista.

Lue lisää Käytös pyhillä paikoilla

tapiontuulenhattu

Puussa kasvava tiheä oksarykelmä eli tuulenpesä. Siinä kohtaavat käsitykseni mukaan metsän väki ja ilman väki.

Katso myös taika

Tapiotar

Lintujen emuu eli kantaemo ja suojelija.

Katso myös Höyheneukko

tartunta

Kansanparannuksessa haittaväen siirtyminen olentoon ja jääminen siihen. Esimerkiksi metsännenä on metsästä saatu tartunta.

Katso myös nenä · kalman vihat

tasasäe

Säe, jossa sanapainot osuvat runojalkojen nousuihin.

Katso myös murtosäe

tautimatoselitys

Kansanomainen selitys, jonka mukaan sairaus johtuu ihmiseen tunkeutuneesta madosta tai muusta pieneliöstä.

Katso myös vaiva · Kytöläinen

Tellervo

Metsänneito, jota puhutellaan Tapion tyttärenä. Metsän eläimet ovat hänen paimentamaansa karjaa.

Katso myös metsän emäntä

tenho

Käytän tenhoa haltijan kantamasta vetovoimasta. Väenuskoisessa käytössä tenho kertoo samalla olennon omasta luonnosta.

Katso myös lumooja · tenhooja
Lue lisää Haltija ja olennon oma luonto

tenhooja

Lumouksen taitaja. Tenholla voidaan tarkoittaa samaa kuin lumouksella.

Katso myös lumooja

tervehdys

Elävän tai kuolleen olennon, luonnonhengen, haltijan, väen, luontokohteen tms. rituaalinen tervehdys sanoin, usein loitsun avulla.

Katso myös lepytys · saattosanat

teurastus

Eläimen sielun erottaminen ruumiista. Lopetushetkellä varotaan silmäystä, ja sielu ohjataan oikein.

Katso myös Mikkelinpäivä · jakoaika

tietomies

Tietäjän vanha rinnakkaisnimitys: mies, jolla on tietoa salatuista asioista.

Katso myös tietoniekka · osaaja

tietoniekka

Tietäjän karjalainen ja itäsuomalainen nimitys.

Katso myös tietomies

tietäjiä, noitia ja parantajia (henkilöt)

Luettelo historiallisista ja kertomusperinteen ihmishahmoisista tietäjistä, noidista ja parantajista aakkosjärjestyksessä. Tähdellä (*) merkityistä Tornionjokilaakson ja Meänmaan henkilöistä on lisätietoja sivulla Lista Tornionjokilaakson ja Meänmaan noidista, tietäjistä, sekä parantajista.

Akhmeeli, Akmeeli, Ikämieli – Sompion legendaarinen saamelainen noita, tietäjä ja sotapäällikkö 1500- tai 1600-luvulta. Tarinoiden mukaan ihmiset tulivat kaukaa hakemaan häneltä apua. Hänen hautansa tarkkaa paikkaa ei tiedetä. Maanmittauslaitoksen kartalle merkitty Akmeelin hauta on muinaisjäännösrekisterin mukaan suuri pyyntikuoppa Akmeelinkummuilla, Sompiojärven koillispuolella Hietaojan suulla. Paikallisen perimätiedon mukaan varsinainen hauta jäi 1960-luvulla Lokan tekojärven alle. Hänet on liitetty myös Antero Vipusen hahmoon.
Katso myös Antero Vipunen · lapinnoita · noaidi
Lue lisää Sompio – history (Luontoon.fi) · Akmeelinkummut, muinaisjäännösrekisteri (Museovirasto)

Antti Lieroinen – 1600-luvun kuuluisa ammattitietäjä, joka tunnettiin varastettujen tavaroiden löytäjänä. Hänet tuomittiin Turussa noituudesta, miestaposta ja aviorikoksesta ja mestattiin vuonna 1643.
Katso myös tietäjä · noita
Lue lisää Wikipedia: Antti Lieroinen

Arhippa Perttunen – Vienan Latvajärven runonlaulaja ja tietäjä (1769–1841). Lönnrot tapasi hänet vuonna 1834, ja hänestä tuli Kalevalan tärkeimpiä lähteitä.
Katso myös runolaulu · Simana Sissonen
Lue lisää Wikipedia: Arhippa Perttunen

David Ihalainen, Vupes * – 1800-luvun peräpohjalainen tietäjä, joka toimi myöhemmin Savossa. Esimerkki siitä, miten ”Lapin tietäjän” maine siirtyi etelään.
Katso myös Juho Ihalainen · lapinnoita

Haikara-noita * – Kittilän Lonnakon tarinaperinteen saamelainen noita, joka yritti vahingoittaa Päiviön emäntää. Emännän vastasanat lennättivät hänet järven keskelle Haikarankiveen.
Katso myös lovinoita

Hautamäen muori – Kajaanin Murtomäen parantaja ja kuppari, yksi Samuli Paulaharjun kainuulaisista kertojista. Kaisa-Reetta Tormulainen (1842–1920).
Katso myös kuppaus

Hätämaan tietäjä – Juho Luomajoki (1843–1914), sokea kansanparantaja.
Katso myös tietäjä

Iisakki Pistokoski * – Tornion seudun tunnettu parantaja ja tietomies (1841–1902). Häneen liitetään kasvilääkintä, höyrykaappi ja muut lämpöhoidot sekä taikakeinot.
Katso myös Noita-Tilja · kansanparantaja

Juho Ihalainen * – 1800-luvun lopun tietäjä, joka tarinan mukaan lensi kotiinsa korennon päällä haettuaan kostotaikoja Lapin noidalta.
Katso myös lentonoita · David Ihalainen

Juho Seipiharju * – Kittilän perinteenkantaja ja tietäjä (s. n. 1856), jolta on tallennettu karhuun liittyvää loitsuperinnettä.
Katso myös karhu

Juurhainen * – Tervolan suurnoita, todennäköisesti 1800-luvulta. Peräpohjalaista tietäjäperinnettä, mahdollisesti metsäsaamelaista sukua.

Karkea-raukka, Karkean äijä * – Kittilän Kelontekemän Karkeaniemen ”kauhea lovinoita”, joka käytti näkymättömiä ”tunturipoikia” apulaisinaan veneen kuljettamisessa maata myöten.
Katso myös apuhenki

Kassan Salkko * – Abraham Fors (Horsi), 1800-luvun tornionlaaksolainen ”poikkipuolinen tietäjä, mannaaja ja sanaseppä” Matarengin ja Pessalompolon seudulta. Hän osasi verensulun ja metsäpalojen sammuttamisen loitsuin ja liitetään Jyppyrän Kivipirtin perinteeseen.
Katso myös manaaja · Rovan Äijä

Kelontekemän Nikun talon tietäjä-akka * – Paulaharjun kertoma Kittilän Kelontekemän tietäjänainen, joka noitakeinoillaan pani hevosen tulemaan ”Sauvon maasta” asti.
Katso myös tietäjänoita

Käki-Salkko * – Salomon Satta, Kolarin Sieppijärven tietäjä ja eräperinteen tärkeä kertoja Paulaharjun aineistossa. Hän osallistui Kuurusenvaaran suureen karhunkaatoon 1870-luvulla.
Katso myös karhu

Lappeen Iisko * – Kolarin Lappean 1800-luvun noita, jolla on mahdollinen yhteys Jyppyrän Kivipirttiin.

Loma-Tuokko * – Tuomas Lomajärvi (n. 1840–1930), Kittilän Lomajärven tietäjä, jota Paulaharju piti pitäjän parhaana tietäjämiehenä. Hänessä kohtaavat saamelainen lovinoitaperinne ja lantalainen loitsuperinne.

Mellan Vilkko * – Kolarilainen vaskenvaluri ja kädentaitaja (1800-luku – 1900-luvun alku), jolla oli maagista mainetta osaamisensa vuoksi.
Katso myös sepän väki

Nenättömän Heikki * – Rounalan ja Lätäsenon markkinaperinteen lapinnoita ja loveen lankeava suurnoita, joka saattoi noutaa kattiloita Torniosta yhdessä yössä.
Katso myös loveen lankeaminen

Noita-Kallio – Vilho Kallio (s. 1873), helsinkiläinen kansanparantaja ja tietäjän maineessa ollut mies. Hän johti 1930-luvun alussa Tattarisuon noitapiiriä, jonka jäsenet silpoivat ruumiita taikatarkoituksiin, ja tuomittiin vankeuteen.
Katso myös noita
Lue lisää Yle: Tattarisuon tapaus

Noita-Tilja * – 1800-luvun tornionlaaksolainen noita, jonka kerrotaan purkaneen kahleita ja ylittäneen fyysisiä esteitä väkensä avulla. Perimätiedon mukaan hän käytti Jyppyrän Kivipirttiä yhdessä Iisakki Pistokosken, Kassan Salkon ja Rovan Äijän kanssa.

Nuorttikonnun Äijä * – Jällivaaran ja Nattavaaran välisen Nuorttikonnun metsäsaamelainen suurnoita, joka liikkui ”noijanpuskassa” eli tuulispäässä. Rovan Äijän opettaja.

Ollakka * – Olof Johansson Viikusjärvi, Tornion Lapin metsäsaamelainen rituaaliperinteen kantaja, jota Uno F. Olsson haastatteli 1922–1926. Hänen kauttaan on säilynyt tietoa Kirkkotievan uhrikäytännöistä.
Katso myös uhri

Paalulan Niila * – Kelontekemän saamelainen noita, joka Paulaharjun tarinassa lähettää käärmeen Riimin Niilalle ja saa sen takaisin kaulahuivikseen.
Katso myös kilpalaulanta

Pietula ja Hannula * – Kittilän kirkonkylän varhaisiksi asukkaiksi kerrotut suurnoidat, joiden kilpailussa esiintyvät metsänpeitto, käärmeen nostatus, karhun ajaminen, kalana liikkuminen ja lentonoituus.
Katso myös lovinoita

Pyhännän Perttu – Bertil Kemppainen (s. n. 1680), kainuulainen tietäjä, joka haki ”kovemman voimansa” Lapin noidilta. Myös Kemppaisen Perttu.
Katso myös lapinnoita

Päiviö * – Nimellä tunnetaan kaksi Länsi-Lapin noitaa. Historiallinen Päiviö (Peder Päiviö, Peaivvas) oli Enontekiön Peltojärven saamelainen noaidi, joka kuoli Tornaeuksen mukaan vuonna 1670. Kittilän tarinaperinteen Päiviö on Paulaharjun tallentama ”hirmuinen lovinoita”, joka matkasi kalana, paransi Ruotsin kuninkaan tyttären ja menetti voimansa kasteen jälkeen.
Katso myös Haikara-noita · suurnoita

Riimin Niila * – Kittilän Porkosen tunturimaiden saamelainen noita, Paalulan Niilan vastapuoli maagisessa kilpailussa.

Rijkuo-Maja – ”Rikas-Maija” (1661–1757), Arvidsjaurin Mausjaurin metsäsaamelainen noaidi. Hänellä kerrotaan olleen yli 3000 poroa. Hän uhrasi kalaonnen saamiseksi Mausjaurin uhrikivelle ja palvoi ukkosenjumalaa Horagallesta. Rijkuo-Maja on tunnetuimpia esimerkkejä naispuolisesta noaidista.
Katso myös noita
Lue lisää Wikipedia: Rijkuo-Maja · Lundmark 1987

Rimmin Uljaska – Eljas (Uljaska) Ahtonen, Kuhmon Rimmin kylän perustaja 1800-luvun puolivälissä ja väkevänä pidetty vienalaistaustainen tietäjä. Hän toimi mallina Akseli Gallen-Kallelan Väinämöiselle Aino-triptyykissä.
Katso myös Väinämöinen
Lue lisää Juminkeko: Rimpi

Rovan Äijä * – Juho Rova (1814–1896), Pellon Ratasjärven arvostettu tietäjä ja noita, joka tunsi ihmisten asiat ja liikkeet ennalta. Hän oppi taitojaan Nuorttikonnun Äijältä ja Vaakinan Pekalta ja harjoitti noituuttaan Jyppyrän Kivipirtissä. Myös Ratasjärven noita.
Katso myös Kassan Salkko · Noita-Tilja

Simana Sissonen – Ilomantsin Mekrijärven runonlaulaja ja suurtietäjä (1786–1848).
Katso myös Arhippa Perttunen · suurnoita

Sorvasen äijä * – Tornionjokilaakson perinteessä tietäjäksi tai noidaksi mainittu, todennäköisesti 1800-luvulla elänyt mies.

Torajärven Äijä – Kittilän tarinaperinteessä ”karhunhallitsijana” muistettu noita.
Katso myös karhu · suurnoita

Vaakinan Pekka * – Lainion (nyk. Kiirunan kunta) metsäsaamelainen tietäjä (1859–1952). Hänet tunnettiin nöyryydestään ja pelottavasta tiedostaan. Hänen kerrotaan kävelleen tulvivan joen yli ja parantaneen käärmeennahalla ja pyhällä kivellä, jota säilytettiin ”päivännäkemättömässä” rasiassa. Rovan Äijä hakeutui hänen oppiinsa, vaikka oli häntä paljon vanhempi.
Katso myös lovinoita

Vanha Vasara * – Heikki Jouninpoika Vasara (1792–1878), Rounalan, Enontekiön ja Muonion perinnepiirissä muistettu tietäjämahtinen mies, joka kantoi mukanaan taikakalupussia.
Katso myös kukkaromies

Katso myös tietäjä · noita · tietäjänoita · parantaja · kansanparantaja · lapinnoita · lovinoita · suurnoita · noaidi · Jyppyrän Kivipirtti

tietäjä

Tietäjä tuntee synnyt, loitsut ja tavat, joilla eri väkien kanssa toimitaan yhteisön hyväksi. Runolaulu ja sanojen käyttäminen loihdinnassa juuri oikeassa tilanteessa korostuvat tietäjän työssä.

Katso myös noita · tietäjänoita · kukkaromies · varaus · poppamies · myrrysmies · tietäjänpolku · Pielisen tietäjäkeskus ry · parantaja · tietomies · taitaja · rajankävijä · tietäjiä, noitia ja parantajia (henkilöt)
Lue lisää Siria Kohonen ja Tuukka Karlsson (2024), Suomalais-karjalainen loitsurituaali

tietäjänoita

Osaaja, jonka työssä yhdistyvät tietäjän sanallinen taito ja noidan haltioituva ja apuhenkiin tukeutuva työskentely.

Katso myös mahtaja · noidan polku · tietäjiä, noitia ja parantajia (henkilöt)
Lue lisää Noita

tietäjänpolku

Nykyinen nimitys tietäjän taitojen ja kokemuksen karttumiselle. Rinnakkainen käsite noidan polulle.

Katso myös tietäjäntauti

tietäjäntauti

Tietäjäksi tuloon liittyvä kriisi. Rinnakkainen käsite noidantaudille.

Katso myös tietäjänpolku · jumalantauti

tilan suojaaminen

Kodin tai seremoniatilan varaaminen, yksi tietäjän yleisimmistä tehtävistä.

Katso myös suojaus · uuden kodin siunaus

tinanvalu

Ennustaminen veteen valetusta sulasta tinasta, perinteisesti kekrinä tai uutenavuotena.

Katso myös arpominen · peilistä katsominen

toisinto

Saman runon tai kertomusaiheen toinen tallennettu muoto. Toisintoja verrattaessa kannattaa huomioida esim. laulaja, paikka ja tallennusaika.

Katso myös runolaulu · Kalevala

torjunta

Toimitus, jolla jo havaittu uhka pysäytetään tai lähetetään takaisin. Tietäjä voi esimerkiksi käskeä kiron palaamaan lähettäjälleen.

Katso myös karkotus · suojaus

tosinimi

Olennon, paikan tai voiman alkuperäinen ”oikea” nimi, joka kantaa sen syntyä ja olemusta. Myös kantanimi. Tosinimen tunteva voi kutsua kohdettaan ja pyrkiä vaikuttamaan siihen. Siksi tosinimet, kuten karhun kantanimi tai ihmisen sielunimi, pidetään usein salassa ja korvataan kiertonimillä.

Katso myös karhun nimi · nimen vihat · nimenpesu

toukojuhlat

Kevään kylvöjen eli touon aikaan pidettävä juhla. Toukojuhla, Hela ja ukonvakka tarkoittavat kaikki samaa juhlaa.

Katso myös Ukko · Pellonpekko

trulli

Läntisessä pääsiäisperinteessä noita, jonka kerrotaan käyvän toisten navetoissa viemässä karjaonnea. Myös pääsiäisnoidaksi pukeutuvaa kiertäjää kutsutaan trulliksi.

Katso myös pääsiäisnoita

Tuheroinen

Vesikon emuu.

Katso myös Nokeainen

tulen vihat

Tulen vahingoittaessa ihmiseen jääväksi ajateltu haittavaikutus.

tulen väki

Tulen voima ja sille ominainen tapa vaikuttaa. Sama tuli lämmittää saunan ja polttaa ihon. Tulen väki kuuluu alkeisvoimiin, ja tulen syntyä koskevissa loitsuissa puhuttelun lähtökohtana voi olla tulen alkuperän tunteminen.

Katso myös vihat · Panu · tulikipuna
Lue lisää Väki – voima, joukko ja olemus

tuli

Maailmansyntytulkinnassani ensimmäinen kipinä syttyy Kokko Ilmarisen kynsissä tai sulkien tyvellä ja putoaa ylisestä keskiseen. Runokielessä tulen nimi on myös Panu.

Katso myös alkeisvoimat
Lue lisää Maailman synty

tulikipuna

Kipinä. Tulen syntyä kuvaavissa runoissa ensimmäinen tuli saa alkunsa taivaalla isketystä kipinästä. Maailmansyntytulkinnassani tulen iskee Kokko Ilmarinen.

Katso myös tulen väki

tuohitorvi

Paimenperinteeseen ja suojelusmagiaan liittyvä torvi.

Katso myös mänkeri · pärrä

Tuomaanpäivä

21.12., perinteisen joulunajan alku. ”Tuomas tulee tuoppi kainalossa”: nautitaan olutta ja leivotaan kyntöleipä.

Katso myös joulu

Tuometar

Tuomen emuu eli kantaemo. Karhun synnyn runoissa Tuometar mainitaan myös karhun emona tai yhtenä sen emoista. Martti Haavion tulkinnan mukaan Tuometar olisi Hongattaren toinen nimi.

Katso myös Katajatar · Pihlajatar · Kati · Hongotar

Tuonela

Vainajien asuinsija. Tuonela nimeää paikan, Tuoni voi esiintyä myös toimijana, ja tuonilmaiset ovat tämänilmaisten tuolla puolen.

Katso myös alinen · hautajaiset · Manala · Surma
Lue lisää Väenuskoinen kuolema

Tuonen Tytti

Tuonen tytär. Omassa maailmansyntytulkinnassani rinnastan hänet Mannuttareen. Katson myös Loviattaren, Louhen, Pohjan Akan, Pohjolan Emännän jne. tarkoittavan samaa luojajumalatarta.

Lue lisää Maailman synty

Tuoni

Kuoleman nimitys. Runossa Tuoni voi esiintyä myös vainajien maailman asukkaana tai valtiaana.

tuonilmainen

Tuonpuoleinen maailma. Tuonilmaisiin saattaminen tarkoittaa vainajan saattamista elävien luota.

tuonilmaiset

Tämänilmaisen tuolla puolen olevat. Ilmaus tuonilmaisiin voi tarkoittaa myös vainajan matkan määränpäätä.

Katso myös tuonilmainen

tuonpuoleinen

Elävien arkisen maailman tuolla puolen oleva. Voi sijaita keskisessä, alisessa tai ylisessä.

Katso myös Tuonela
Lue lisää Lotte Tarkka, Mielikuvitus, kansanruno ja tuonpuoleisesta puhuminen

tupakarhu

Naisen sukuelimen kiertonimi. Nimessä naisen väki rinnastuu karhun väkeen.

Turja

Runojen pohjoinen maa, josta haetaan tietäjän tietoa ja jonne vaivoja voidaan manata. Turja sijoitetaan toisinaan Kuolan niemimaalle.

Katso myös Pohjola

Turjan loihtu

Turjan maahan yhdistetty väkevä loitsu. Sen taitajan kerrotaan voivan esimerkiksi nostaa myrskyn.

Katso myös Turjankoski

Turjankoski

Turjan maassa virtaava runojen koski. Manauksessa kivut ja kirot käsketään sen pyörteeseen.

Katso myös Kipukoski · Turjan loihtu

tursaansydän

Kulmikas, ristimäinen suojamerkki. Se voidaan kaivertaa esimerkiksi hirsiseinään tai juustomuottiin onnea tuomaan ja kiroa torjumaan.

Katso myös käpälikkö · vääräpää

tuulen lyömä

Tuulispäästä saatu äkillinen halvaus tai muu kohtaus, ilman vihojen ilmentymä.

tuulispää

Pahantahtoisen hengen kulkuväline. Sen keskelle joutunut voi saada tuulen lyömän. Tornionlaaksossa myös noijanpuska.

Katso myös ilman vihat · Nuorttikonnun Äijä

Tyytikki

Oravien emuu, Tapion ja Mielikin tytär.

Katso myös Nyyrikki

tähti

Kirjokannella näkyvä valopiste. Maailman syntyä kuvaavissa runoissa tähdet voivat syntyä alkumunan kuoren palasista. Toisen käsityksen mukaan tähdistä näkyy ylisen valo kirjokannessa olevien reikien läpi.

Katso myös taivaankansi

tämänilmainen

Tämä eletty maailma, johon synnytään ja josta vainajaa saatetaan.

Katso myös keskinen · hautajaiset
Lue lisää Väenuskoinen kuolema

tämänpuoleinen

Elävien maailma, tämänilmainen.

Takaisin hakemistoon

U

uhri

Haltijalle, vainajalle tai muulle puhuteltavalle annettava lahja. Uhri on sama kuin lyyli.

Katso myös ukonvakka

uhriateria

Yhteisöllinen ateria, jolla haltijoita, esivanhempia tai muita olentoja muistetaan ja kestitään ja josta annetaan osa heille. Uhriaterioita voidaan järjestää periaatteessa milloin hyvänsä. Tunnettuja esimerkkejä ovat syystasauksen ja Mikkelin aikaan teurastetusta vuohesta tai lampaasta valmistetut ateriat, jotka syötiin mielellään hiiden eli suvun kalmiston lähellä.

Katso myös uhri · antimet · vainajainpalvonta

uhrilähde

Pyhänä paikkana pidetty lähde, johon viedään antimia. Puhun joskus myös lyyliveestä. Lähteen haltijaa voi puhutella esimerkiksi parannusta pyydettäessä.

Katso myös lyyliminen

uhripuu

Puu, jolle annetaan uhri. Talon tai suvun uhripuuta kutsutaan myös pitämyspuuksi.

Ukko

Ukkosen ja sateen valtias, jolta pyydetään hyvää satoa. Nimessä Ukko Ilmarinen sana ilmaisee kunnioitusta. Ylijumala merkitsee omassa tulkinnassani ylisessä vaikuttavaa jumalaa.

Katso myös Äijö
Lue lisää Maailman synty

Ukko Ilmarinen

Ilmarinen eli ylinen ilmojen valtias. Häntä voi puhutella avunpyynnössä, kun vaikkapa tuli tekee vahinkoa.

Katso myös Ukko · sateenkaari
Lue lisää Maailman synty

Ukon malja

Ukonvakoissa Ukon kunniaksi juotu vahva olut, jolla pyydetään sadetta kylvöksille.

Katso myös Pellervoisen herätys

ukonkirves

Maasta löytynyt kivikirves tai -taltta, jota pidetään Ukon salamana. Ukkosen iskun jäljiltä löytyväksi uskotun kiven väkeen turvataan esimerkiksi rakennusta suojattaessa.

Katso myös suojaus

ukonvakka

Kevätkesän pito, myös Ukonvakat. Ukolle juodaan olutmalja ja pyydetään sadetta kylvöksille. Vakka on myös juhlaan kuuluva astia. Samasta juhlasta käytetään myös nimiä toukojuhla ja Hela.

Katso myös uhri · Pellonpekko · Rauni · Hela · toukojuhlat · Karhun kansa
Lue lisää Kaarle Krohn, Ukon vakat (1910)

Ulappala

Koirien emuu.

Katso myös eläin

uroon väki

Mieheyteen ja miehen sukupuolisuuteen liittyvä väki. Rinnastan sen vitun väkeen ja käsitän molemmat alkeisvoimien kaltaisiksi.

uskomushoito

Ulkoapäin määritelty termi, joka typistää perinteisen parantamisen pelkäksi uskoksi tai lumeeksi.

Katso myös kansanparannus

uudelleenalkuperäiskansaistuminen

Juridisia alkuperäiskansoja koskeva ilmiö, jossa yhteisö pyrkii eri tavoin elvyttämään vanhoja tapojaan, uskomuksiaan, elinkeinojaan yms.

Katso myös uudelleenperinnekulttuuristuminen · revitalisaatio

uudelleenperinnekulttuuristuminen

Muita kuin juridisia alkuperäiskansoja koskeva ilmiö, jossa yhteisö pyrkii eri tavoin elvyttämään vanhoja tapojaan, uskomuksiaan, elinkeinojaan yms.

Katso myös uudelleenalkuperäiskansaistuminen · revitalisaatio · perinnejatkuvuus

uuden kodin siunaus

Toimitus, jossa paikkahaltijoilta ja maalta pyydetään lupaa ja uudisrakennus suojataan.

Katso myös tilan suojaaminen · siunaus

uudestisyntymä

Vainajan itsen ja usein luonnon paluu sukuun uudessa lapsessa. Nimenanto liittyy siihen.

Katso myös sielunkierto · nimiäiset

uususkonnollisuus

Akateeminen kategoria, joka korostaa modernia rekonstruktiota ja yksilökeskeistä henkisyyttä.

Katso myös perinnejatkuvuus

uutispyyntö

Kauden ensimmäinen saalis, joka voi ratkaista koko kauden onnen. Siitä annetaan osa haltijoille.

Katso myös pyyntionnen varaaminen · riistaonni

Uvantola

Väinämöisen asuinsija. Nimi liittyy suvantoon, virran tyyneen ja syvään osaan.

Katso myös Väinä · Suvannon sulho

Uvantolainen

Väinämöisen liikanimi. Nimi liittää hänet suvantoon, virran syvään ja tyveneen kohtaan, sekä hänen asuinsijaansa Uvantolaan.

Katso myös Suvannon sulho

Takaisin hakemistoon

V

vaakalintu

Runojen suuri kokko. Tulkinnassani vaakalintu kuuluu yliseen ja ilmentää ilmojen kotkan voimaa.

Lue lisää Maailman synty

vahvistus

Parannustoimi, jolla tuetaan ihmisen omaa väkeä. Esimerkiksi saunottamisella voidaan tavoitella heikentyneen löylyn vahvistumista.

Katso myös heikko löyly

vainaja

Kuollut ihminen, jonka suhde omaisiin jatkuu muuttuneena. Väenuskoisissa hautajaisissa häntä saatetaan ja muistetaan.

Katso myös kalma · kekri · ihtiriekko · kummitus
Lue lisää Väenuskoinen kuolema

vainajainpalvonta

Esivanhempien ja vainajahenkien kunnioittaminen ja kestitys, suomalaisheimoisten ja karjalaisten vanhakantaisimman uskontoelämän ydin muiden luonnonhenkien palvonnan ohella.

Katso myös vainaja · vainajien pöytä · uhriateria · kalmisto

vainajala

Vainajien asuinsija. Asiayhteyden mukaan sana voi tarkoittaa kalmistoa tai tuonpuoleista.

vainajien pöytä

Kekrinä katettava pöytä tai sen osa, jolle asetetaan vainajien ruoka sekä heille kuuluneita esineitä ja kuvia.

Katso myös vainajien sauna · vainajainpalvonta

vainajien sauna

Kekriaamuna tai talvipäivänseisauksena vainajille lämmitettävä sauna, jonka vuorolla elävät eivät kylve.

Katso myös vainajien pöytä

vaiva

Yleisnimi ihmistä tai eläintä rasittavalle kivulle, taudille tai muulle haitalle. Parannusloitsussa vaivaa voidaan puhutella ja käskeä lähtemään.

Katso myös karkotus · ähky

Vammatar

Vammojen ja kipujen haltija tai synnyttäjä. Loitsuissa Vammatar rinnastuu Kiputyttöön.

Katso myös Kivutar

vapaasielu

Sielun puoli, jonka katsotaan voivan liikkua ruumiin ulkopuolella. Omassa jäsennyksessäni vapaasieluna voi toimia olennon luonto.

Katso myös sielumatka
Lue lisää Haltija ja olennon oma luonto

varaus

Ihmisen, eläimen tai paikan rituaalinen suojaaminen vieraalta väeltä. Tietäjä voi varata itsensä ennen toimitukseen ryhtymistä.

Katso myös kahdeksankanta · suola

varjosielu

Itsestä käyttämäni nimitys. Varjosielu kantaa olennon persoonaa.

vatpui

Karjalainen rituaalinen maan herättely pälvipaikkojen ilmestyessä, jolloin ”avataan maan korvat”.

veden vannottaminen

Parannustoimi, jossa vedeltä vaaditaan loitsulla sen ”koirien” eli tautien takaisinottamista.

Katso myös veden vihat · Vellamo · veenkoira

veden vihat

Vedestä saaduiksi katsotut vaivat. Esimerkiksi turvotus voidaan selittää veden väen tarttumisella.

Katso myös vihat

veden väki

Veden oma voima, vedessä elävien joukko tai veden ominaislaatu. Kosken virtauksessa tuntuu veden voima. Kalastajan pyyntö voi kohdistua veden asukkaisiin.

Katso myös väki · paikkahaltija · pyytäminen · Aallotar
Lue lisää Väki – voima, joukko ja olemus

veenkoira

Hauen nimi runokielessä. Jättiläishauen leukaluusta Väinämöinen tekee ensimmäisen kanteleen.

Lue lisää Maailman synty

velho

Taikoja taitava ihminen. Kalevalassa velhoksi kutsutaan usein vastapuolen noitaa.

Katso myös loitsija

Vellamo

Veden emäntä, Ahdin puoliso.

Katso myös veden väki · Aallotar

verenseisauttaja

Kansanparantaja, jonka erityistaitona pidetään verenvuodon seisauttamista sanoilla.

Katso myös loitsu

verensulku

Verenvuodon tyrehdyttäminen verenseisautussanoilla, jotka käskevät veren pysymään uomassaan.

Katso myös verenseisauttaja · pihkaus · Väinämöisen haava

vesi

Yksi alkeisvoimista. Virtaavana se kuljettaa, pesussa puhdistaa ja vainajien saarta ympäröidessään erottaa elävien ja kuolleiden asuinsijat.

Katso myös veden väki
Lue lisää Väki – voima, joukko ja olemus

vihat

Aineen vahingollinen vaikutus, joka voi perinteen mukaan jäädä ihmiseen. Raudan vihat liittyvät raudan tekemään haavaan, tulen vihat palovammaan.

Katso myös nenä · haittaväki · synty · metsän vihat · ilman vihat · veden vihat
Lue lisää Laura Stark-Arola (2002), The Dynamistic Body

vihtominen, vastominen

Saunassa kylpijän ihon löyhyttely ja vastominen lehvistä sidotulla vihdalla. Morsiussaunassa vihdalla voidaan myös nostaa morsiamen lempeä.

Katso myös kylvetys

viisikanta

Yhdellä vedolla piirretty viisisakarainen tähti. Oveen tai juustomuottiin piirrettynä se toimii varauksen merkkinä ja torjuu haittaa.

Katso myös käpälikkö · yhdeksänkanta

viiskantaveräjä

Viisikannoin merkitty portti, jonka kautta häiritsevä vainajahenki saatetaan ulos asuintiloista.

Katso myös viisikanta · leppämies

Vironkannos

Kauran kasvun suojelija Agricolan jumalluettelossa. Siinä nimi kirjoitetaan Wirancannos.

Katso myös Runkoteivas
Lue lisää Agricolan jumalluettelo

virpi

Pajunkissainen vitsa, jolla virvotaan ja jota käytetään koristeena ja suojana.

Katso myös virpominen

virpominen

Pajunvitsoilla koskettaen tehtävä herättelyrituaali, joka elää nykyään palmusunnuntain tapana.

Katso myös virpi · maan herättely

virsi

Vanhan runokielen nimitys laululle tai lauletulle runolle. Sankarivirsi kertoo sankarin vaiheista. Sana elää myös itkuvirressä ja kirkollisen laulun nimityksenä.

Katso myös itkuvirsi
Lue lisää Väenuskoisia runolauluja ja loitsuja

vitun väki

Naisen sukuelimeen ja sukupuolisuuteen liittyvä väki. Tupakarhun nimessä se rinnastuu karhun voimaan.

Katso myös uroon väki

vuoluhopea

Hopeaesineestä vuoltuja pieniä lastuja tai hitusia. Niitä annetaan lyylinä esimerkiksi uhrilähteeseen.

Katso myös antimet

vuoteelle vienti

Hääparin saattaminen aittaan virsiä laulaen.

Katso myös neuvokkivirsi

vuotehiset

Vuoden kuluttua kuolemasta pidettävä muistoateria. Puolen vuoden kohdalla pidetään puolivuotehiset.

Katso myös kuusnedäliset

vyöttäminen

Vyön tai liinan sitominen synnyttäneen äidin vyötärölle, jotta voima palaa hänelle.

Katso myös synnyttäneen kiinnitys

väentapaisuus

Väenuskon mukaista elämää ja tapojen noudattamista. Väentapaisuutta on esimerkiksi paikan tervehtiminen, antimen vieminen pitämyspuulle ja vainajan muistaminen.

Lue lisää Väenuskoni?

väenusko

Nimitykseni elämäntavalle ja maailmankuvalle, jossa ihminen elää suhteessa muihin väkiin. Tärkeää on suhteen jatkuvuus paikan haltijoihin, muihin eläviin ja suvun vainajiin.

Katso myös kansanusko · Karhun kansa
Lue lisää Väenuskoni?

Väinä

Väinämöisen lyhyempi nimi. Väinä tarkoittaa myös leveää, syvää ja hitaasti virtaavaa jokea tai salmea. Liitän nimen Väinämöiseen veden haltijana.

Katso myös Uvantola
Lue lisää Maailman synty

Väinämöinen

Tietäjä, laulaja ja kanteleensoittaja, myös Väinä. Maailmansyntytulkinnassani hän on hauenhahmoinen veden haltija, Mannuttaren poika sekä Joukahaisen ja Ilmarisen veli.

Katso myös Iku-Turso · Väinämöisen viikate
Lue lisää Maailman synty

Väinämöisen haava

Myyttirunon aihe: kirves luiskahtaa Väinämöisen polveen, ja veri tulvii, kunnes haava parannetaan ison tammen lastuista keitetyllä voiteella.

Katso myös verensulku · raudan synty

Väinämöisen tähti

Ajomiehen tähdistön kirkkaimman tähden, Capellan, kansanomainen nimi.

Katso myös Väinämöisen viikate

Väinämöisen viikate

Orionin vyön kolme tähteä muodostavat viikatteen terän. Joissakin kuvauksissa kuvioon kuuluu myös himmeämmistä tähdistä hahmottuva varsi.

Katso myös Väinämöinen · Väinämöisen virsut · Väinämöisen tähti

Väinämöisen virsut

Seulasten tähtijoukon kansanomainen nimi. Seulasten näkymisestä päätellään vuodenkierron töiden, esimerkiksi nauriin kylvön, ajankohtaa.

Katso myös Väinämöisen viikate
Lue lisää Ursa: Seulasten tähtijoukko

väki

Väki merkitsee minulle voimaa, joukkoa ja olemusta. Veden väki voi tarkoittaa yhtä hyvin kosken voimaa, vedessä elävien joukkoa kuin sitä ominaislaatua, joka tekee vedestä juuri vettä. Merkitykset voivat olla läsnä yhtä aikaa.

Katso myös kalma · luonto
Lue lisää Väki – voima, joukko ja olemus · Kaarina Koski (2008), Conceptual Analysis and Variation in Belief Tradition · Laura Stark-Arola (2002), The Dynamistic Body

väkimies, väkinainen

Ihminen, jolla on erityisen paljon väkeä. Sana voi tarkoittaa ruumiiltaan voimakasta ihmistä tai sellaista, jolla on haltijoita apunaan.

Katso myös mahtaja

välitila

Siirtymäriitin vaarallisin vaihe, jossa ihminen on kynnyksellä ”ei-kukaan” ja maailmojen rajat ovat ohuet.

vääräpää

Hakaristin muotoinen kuvio, jonka sakaroiden päät taittuvat samaan suuntaan. Perinteisissä esineissä ja kirjonnassa se esiintyy koristeena ja suojauksen merkkinä.

Katso myös tursaansydän

Takaisin hakemistoon

Y

yhdeksänkanta

Yhdeksänsakarainen tähtikuvio. Kahdeksankannan tavoin sitä käytetään puuesineissä koristeena ja varauksen merkkinä.

Katso myös viisikanta

ylinen

Maailman yläpuolinen suunta. Karhun syntyä ja taivaasta laskemista kuvaavassa perinteessä ylinen saa konkreettisen merkityksen karhun lähtöpaikkana.

Katso myös alinen · Hiiden hirvi
Lue lisää Karhunpalvonta

ylistyslaulu

Häälaulu, joka kohottaa hääparin ja heidän kotiensa arvoa.

Katso myös pilkkalaulu

Takaisin hakemistoon

Ä

ähky

Kivuliaan vatsanvaivan nimitys. Tautien syntyä kuvaavissa runoissa Ähky voi esiintyä yhtenä Loviattaren pojista.

Katso myös vaiva

Äijö

Kunnioittava nimitys vanhalle ja mahtavalle miehelle tai jumalalle. Ukkosen yhteydessä ymmärrän Äijön usein Ukko Ilmarisen nimeksi.

Katso myös Ukko

Äimätär

Susien emuu.

Katso myös eläin

Äkräs

Nauriiden, herneiden ja papujen kasvun suojelija. Karjalassa myös erikoisen muotoista tai yhteen kasvanutta naurista kutsutaan äkrääksi.

Katso myös Sämpsä Pellervoinen
Lue lisää Kunnia äkräille ja rumille hedelmille (SKS)

ämmänainen

Kätilönä toimiva nainen.

Katso myös synnytyssauna

Takaisin hakemistoon

Lähteet ja lisälukemista

Sanojen selitykset perustuvat omaan käyttööni ja opetukseeni sekä kansanrunoaineistoon ja tutkimukseen. Yksittäisten sanojen kohdalla olevat Lue lisää -linkit vievät tarkempiin lähteisiin. Tässä yleislähteitä, joista on hyvä jatkaa.

Kirjoittajasta

Miika Vanhapiha on Ilomantsin Möhkössä asuva perinnekäsityöläinen, tietäjä, seremonialisti ja kotoperäisen uskomusperinteemme eli väenuskon maallikkotutkija. Hän kirjoittaa Sammenluola-blogia, opettaa vanhoja taitoja ja toimii vihkimisten, nimiäisten ja hautajaisten seremonialistina. Perinnesanasto kasvoi hänen Tietäjä seremonialistina -kurssinsa aineistosta. Kurssi pidettiin keväällä 2026 Pielisen tietäjäkeskuksen suojissa, ja siihen kuului viisi noin kolmen tunnin webinaaria sekä viikonlopun mittainen lähiopetusjakso.

Takaisin hakemistoon