Kategoria: Kirjoitukset
-

Karhukulttimme Viitasaaren tekstin perusteella
Viitasaaren teksti on vanhin yhtenäinen kuvaus karhunpeijaisista: kaadosta, karhun häistä ja kallon saattamisesta männyn oksalle. Julkaisen tekstin sellaisenaan, nykysuomennoksen alaviitteineen sekä tutkimuksen ja omat tulkintani.
-

Käytös pyhillä paikoilla
Miten hiidessä, pitämyspuulla, lähteellä tai kalmistossa kuuluu olla, ja kenen paikalla siellä oikeastaan seisotaan? Mitä perinteemme, tutkimus ja oma väentapainen käytäntöni sanovat pyhien luontopaikkojen tervehtimisestä, lyylimisestä ja hoitamisesta sekä siitä, milloin paikoista kannattaa puhua julkisesti ja milloin vaieta. Pohdin myös, mitä Meänmaan suomalaisheimoisten ja saamelaisten yhteinen historia merkitsee sille, miten…
-

Väki – Power, Multitude, and Essence
Suomeksi: Väki – voima, joukko ja olemus Väki is one of the central concepts of the Finnic and, more broadly, Uralic worldview. It is more than a word meaning “power”: it is a key to understanding reality. Väki is the fundamental energy that makes the world alive, dynamic, and interactive.…
-

A Being’s Own Nature in Finnish and Karelian Folk Religion
Suomeksi: Haltija ja olennon oma luonto Haltija and luonto are the same aspect of the soul Haltija bears a being’s own essential nature. I also call it luonto. To me, both words refer to essentially the same dimension of the soul, approached from slightly different directions. Luonto is the Finnish…
-

Haltija ja olennon oma luonto
Haltija kantaa olennon omaa olemusta. Käytän siitä myös nimeä luonto. Molemmat sanat tarkoittavat minulle periaatteessa samaa sielullista ulottuvuutta, mutta ne avaavat sitä hieman eri suunnista.
-

Metsä on totta
Metsä ei ole ihmistä varten rakennettu hyvinvointipalvelu, raaka-ainevarasto eikä henkisyyden näyttämö. Se on oma monilajinen ja väellinen maailmansa – märkä, kylmä, elävä ja ihmisestä riippumaton. Kun metsä kohdataan omilla ehdoillaan, sen toiseus voi avautua myös ykseydeksi: metsä ei ole minä, mutta minä olen metsää.
-

Finnish and Karelian Folk Religion: An English-Language Reading List
I am often asked to recommend English-language books and articles on traditional Finnish and Karelian spirituality. Here are my thoughts.
-

Karhunpalvonta
Karhunpalvonta peijaisrituaaleineen on kotoperäisen uskomusperinteemme yksi parhaiten dokumentoituja osa-alueita. Esittelen tässä kirjoituksessa karhukulttimme keskeisiä piirteitä, sitä miten karhuperinne heijastelee väenuskoista maailmankuvaa, sekä hieman karhunpeijaisten rakennetta pyhine lauluineen ja rituaalisine toimineen. Aivan aluksi käyn läpi karhunpalvonnan esihistoriaa, minkä jälkeen keskityn pohjoissavolaiseen sekä Tornion Lapin meänmaalaiseen karhuperinteeseen. Sitten käsittelen hieman nykyistä karhunpalvontaa,…
-

Animismi, kansanparannus, tiede
Perinteistä väenuskoa, šamanistista parantamista ja sielukäsityksiä voidaan tarkastella paitsi kulttuurisina ilmiöinä, myös modernin biofysiikan, systeemibiologian ja neurotieteen valossa. Synteesi siitä, miten uusin tiede selittää ja jopa todentaa muinaisen kansanparannuksen mekanismeja ja maailmankuvaa, on täysin mahdollinen ja tarjoaa kiinnostavan linssin ihmisen biologiaan. Alla on esitelty tämän rajapinnan tärkeimpiä ulottuvuuksia ja tutkimuksen…
-

Uralilaisuus ympäristökriisin vastavoimana?
Vanhat uralilaiset kulttuuriperinteemme ja pohjoiset identiteettimme (olivatpa ne sitten kiinni tundran roudassa, taigan loputtomissa metsissä, lehtometsien siimeksessä, paljailla tuntureilla tai tuulisilla merenrannoilla) ovat jo sukuolvien ajan olleet globaalin yhtenäiskulttuurin ja teollisen riiston puristuksessa. Samaan aikaan – huolimatta paikallisista korjausliikkeistä – elonkehämme horjuu syvenevän ympäristökriisin kourissa. Nämä kaksi kriisiä eivät…
-

”Askel sovinthoon”
Mitä tapahtuu ko Ruottin kirkko kohtaa menneisyytesä tornionlaaksolaisten, kveenien ja lantalaisten kanssa – ja miksi Ruottin valtio laahaa perässä? Kysseesä on vuosikymmeniä kestänheen hiljasuuen murtaminen ja yritys paikata sukupolovien ketjuun lyötyjä haavoja.
-

Elävää perinnettä!
Onko yhteytemme kotoperäiseen uskomusperinteeseemme katkennut, vai onko vain niin, että sitä ei aina osata nähdä? Joissain keskusteluissa ja katselmuksissa nousee esille käsitys, jonka mukaan nykypäivän Suomessa luonnonusko ja tietäjyys olisivat vain modernia tuontitavaraa – juuretonta lainaa maailmalta, vailla aitoa kosketuspintaa esivanhempiemme perintöön. Mutta kun astuu ulos, kävelee pellolle tai metsään…
-

Väki – voima, joukko ja olemus
Väki on itämerensuomalaisen ja laajemmin uralilaisen maailmankuvan yksi keskeisimmistä käsitteistä. Se ei ole pelkkä ”voimaa” tarkoittava sana, vaan avain tapaan hahmottaa todellisuutta. Väki on se perusenergia, joka tekee maailmasta elävän, dynaamisen ja vuorovaikutteisen. Se on aineen tai olion ominaislaadun ja sen mytologisten yhteyksien summa.
-

Väenuskoinen kuolema
Mitä tapahtuu, kun ihmisen löyly karkaa ja hänen elonväkensä hiipuu ruumiissaan? Miten väenuskoisena (väentapaisena) kohtaamme kuoleman? Missä kulkee elämän ja kuoleman välinen raja? Miten vanhat loitsumme ja kuolemaan liittyvät tapamme kuvastavat elon ja kuoleman väkien eli löylyn ja kalman välistä jatkuvaa neuvonpitoa?
-

Ekologisen jälleenhenkistymisen manifesti
Nykyinen ekokriisi ei ole vain teknishallinnollinen ympäristöongelma, vaan merkki syvemmästä unohduksesta. Siitä, että olemme kadottaneet yhteyden omaan luontoomme. On aika muistaa, mitä tarkoittaa olla elossa.
-

Perinteinen verikuppaus
Nykyaikana perinteisestä verikuppauksesta on haluttu riisua vanhakantainen mystiikka ja uskomuksellinen ajattelu pois. Tämä sinänsä ymmärrettävä kehitys on liittynyt vanhojen kansanparannustapojen arvon ja uskottavuuden säilyttämispyrkimyksiin, mitä työtä luonnollisesti arvostan suuresti. Väenuskoisena ja väentapaisena tietäjänoitana pyrin kuitenkin varjelemaan kansanuskoisen ja muinaisuskoisen viisausperinteemme maailmankuvaa osana parantajuuttani. Lisäksi uskon, että muillakin ihmisillä saattaa olla…
-

Noidantauti ja sairauskäsitykset
Kun ihminen jostain selittämättömästä syystä kärsii, hän saattaa potea noidantautia. Perinteensä tunteva yhteisö tällöin kannustaa asianosaista ottamaan itselleen joko parantajan, tietäjän tai šamanistista työtä tekevän noidan tehtävät omakseen. Jos ihminen kuitenkin välttelee henkimaailman tarjoamaa vastuuta, eivät hänen kipunsa ja särkynsä katoa minnekään. Noidantauti iskee useimmiten nuorilla aikuisilla, mutta kuka hyvänsä…
-

Karhun nimi
Kansalliseläimellämme karhulla on suomen kielessä ainakin noin kaksi sataa eri nimitystä. Esittelen tässä kirjoituksessa niistä suurimman osan. Käsittelen myös karhun vanhaa, nimitabun piirissä olevaa tosinimeä.
-

Väenuskoisia runolauluja ja loitsuja
Oma kotoperäinen uskomusperinteemme hengittää ihmisten ja heidän tekojensa kautta. Se elää yhteydestä niin elvytettyyn kuin säilyneeseen henkiseen kulttuuriimme. Väentapaisten nykyään laatimat mitalliset runolaulut ja loitsut ovat tästä yksi esimerkki.
-

Kuurusenvaaran karhusota
Kolarissa, Sieppijärven ja Tornionjoen välissä sijaitsevan Kuurusenvaaran laidalla käytiin 1870-luvulla niin ankara karhunpyytäjien ja karhun välinen taistelu, että sitä muisteltiin vielä 50 vuotta myöhemmin. Tapahtumat ovat jääneet historian lehdille kun kansanperinteenkerääjä Samuli Paulaharju merkitsi ne muistiin kirjaansa ”Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa” (1923) varten.
-

Tornionjoki on jumala
Joskus noituessa annetaan tavanomaista isommalla kauhalla. Tämä on lyhyt kuvaus siitä kuinka ystävieni kannustaessa (kannusta eli rumpua lyödessä) kuljin isieni maisemiin, ja miten sain osakseni väyläntajua.
-

Kekri
Kertaan tässä kirjoituksessa joitain jo aiemmin esille tuomiani huomioita kekristä, minkä jälkeen avaan hieman nykyisen väenuskoisen kekrin kokemusmaailmaa. Loppupäätelmät saattavat jopa yllättää.
-

Karhunpyynti 2022
Kun karhunmetsästys Suomessa pyritään estämään luonnonsuojeluperustein, on kyse ideologisesta tai maailmankuvallisesta perusteesta. Toisin sanoen karhunmetsästys pyritään estämään, jotta karhuja ei metsästettäisi, koska ”karhuja ei saa metsästää”. Väite edustaa tunnetta ja kokemuksellista ajatusta jostain luontoomme liittyvästä.
-

Maailman synty
Mistä kihosi myyttiemme alkumeri, ja mistä jumalat ja maailmamme rakenteet saivat alkunsa? Miten ihminen syntyi? Entä ensimmäinen noita?
-

Sieluista, väestä ja parantamisesta
Vanhan uskomusperinteemme mukaan meillä jokaisella on ruumiimme lisäksi vähintään kolme eri sielua tai sielunosaa. Mikä merkitys ja tehtävä sieluilla on, ja mitä jos yhteytemme niihin heikkenee? Entä miten väki liittyy aiheeseen?
-

Kuka sie olet sanomhan mitä mie olen?
Siekö katteine ihiminen sanot, että minun mummin äiti, meijän mammu, ei pitäny minnuu sylisä ko mie olin pikku kläpi vain, ja laulanu minulle niitä vanahoja lauluja sillä oikialla mitalla ja poljennolla? Siekö vihassa huutelija väität, että minun mummi pruukas pälistä tyttärensä pojalle puhasta paskaa siitä miten mie oon ihteni puolesta…
-

Savolainen perinneusko
Katsaus savolaiseen muinaisuskoon ja kansanuskoon luo kuvan omintakeisesta uskomusperinteestä, joka samalla liittyy laajempaan Itämerenpiirin kulttuurikehykseen.
-

Väenuskoni?
Väenusko ja väentapaisuus viittaavat etnisten uskomusperinteittemme elpymiseen ja niiden harjoittamiseen nykypäivänä. Kyse on elävästä ja hengittävästä perinnejatkumosta. Mutta mitä nimi ”väenusko” tarkoittaa? Miksi ja miten itse olen väenuskoinen?
-

Sananen savolaisuudesta
Maamme itäosissa kehittynyt savolaisuus on velkaa vähän joka suuntaan, mutta samalla jotain tyystin ainutlaatuista. Miten savolaisuus omana heimoidentiteettinään oikein syntyi? Ja missä oloissa?
-

Kalevalamitta on meidän
Kalevalamitta eli nelipolvinen trokee pohjaa vanhaan kahdeksantavuiseen mittaan, joka on yleinen šamaanilaulujen rakenne miltei kaikkialla Pohjois-Euraasiassa. Nelpolvinen trokee on kuitenkin kehittynyt vain ns. itämerensuomalaisten keskuudessa, tuoden myyttejä ja epiikkaa esittävään runolauluumme runsaasti vaihtelua.
-

Etnisiteetti
Ihminen kuuluu mielellään johonkin itseään suurempaan. Tämä tarve on kautta aikain saanut meidät hahmottamaan enemmän tai vähemmän kaltaisemme joksikin yhtenäiseksi joukoksi. Joksikin, mikä on tarjonnut suojaa ja merkityksiä maailman arvaamattomuuden keskellä. Etninen identiteetti on tästä yksi vahva esimerkki. Ongelmallista on, että tätä luonnollista ryhmäviettiämme on menneisyydessä käytetty hyvän ohella myös…
-

En usko Kalevalaan
Lönnrotin kirjoittama, lähinnä karjalaisen runoepiikan kokoomateos Kalevala on ongelma. Ideologinen tuotos yhdistelee runonsa täysin keinotekoiseen muotoon, alkuperäinen kieli pahoinpideltynä ja perinteinen, ns. itämerensuomalainen maailmankäsitys vahvasti unohdettuna.
-

Väylän väkeä
Kuten me kaikki, minäkin olen olemassa monen sattumaksi väitettävissä olevan tapahtuman kautta. Yksi näistä on se kun kuulu karhunkaataja Kontta-Pekka vei 1870-luvun puolivälissä eräänä juhannuksena isoisäni isoisän rahakukkaron. Tarinaan liittyy myös ratasjärveläinen suurtietäjä Rovan äijä eli Ratasjärven noita.
-

Väärin uskottu?
Niin sanottujen itämerensuomalaisten kansojen ja heimojen kulttuurit, kielet, murteet, sekä etniset identiteetit ovat aina olleet tavalla ta toisella toisiinsa kytköksissä. Näin muodoin aiheesta ei ole helppoa kirjoittaa kovin lyhyesti ja yksinkertaisesti, saatika loukkaamatta yhtä tai useampaa lukijaa. Yritetään kuitenkin!
-

Itämerensuomalaisuus?
Mitä tarkoitetaan käsitteellä itämerensuomalainen? Mitä käsite rajaa? Onko sana jollain tapaa ongelmallinen?
-

Karsikkopuu
Mikä on vanhassa kansankulttuurissamme vainajiin liittyvä karsikkopuu? Miten karsikot liittyvät kotoperäiseen hautajaisperinteeseemme? Milloin ja miksi karsikkopuita tehtiin?
-

Pitämyspuu
Pitämyspuu on talon ja sitä asuttavan suvun oma yksityinen uhripuu. Puulle käydään vuotuisjuhlien aikaan lyylimässä eli luovuttamassa antimia, ja tämän vastapalveluksena puuta asuttava haltija turvaa kotipiiriä ikävyyksiltä.
-

Noita
Mitä on itämerensuomalainen noituus? Mitä oman viisausperinteemme noita tekee? Miten itse jouduin noidan polulle?
-

Tuohikirje 292
Vanhin tunnettu ns. itämerensuomalaista kieltä edustava teksti löytyy 1200-luvun puoliväliin ajoitetusta tuohenpalasta. ”Tuohikirje 292” -nimellä tunnettu löytö on Venäjältä, läheltä Novgorodia. Itse teksti on väkevä loitsu.
-

Kenen kulttuuri?
Pohdintaa kulttuuriominnasta, eli mitä se oikein on? Entä milloin se on paheksuttavaa, ja milloin taas hyväksyttävää kulttuurien välistä lainautumista?
